Monen äärimmäisessä köyhyydessä elävän perheen kohdalla talouskriisissä voi olla kysymys elämästä tai kuolemasta. Vaakalaudalla ovat myös maailman haavoittuvimpien ihmisten perusoikeudet. Niiden puolustamisessa kehitysyhteistyö on merkittävä työkalu. Toivottavasti tämä muistetaan budjettiriihessä.

Valtiovarainministeriön esitys vuoden 2010 budjetiksi sai minut hihkaisemaan riemusta. Vaan hallituksen budjettiriihen lähestyessä ilo alkaa vaihtua syväksi pettymykseksi.

”Rauha on valintamme, kansainvälisen oikeuden kanssa yhteensopiva vastarinta oikeutemme”, totesi palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas edustamansa Fatah-puolueen puoluekokouksessa. Samoihin aikoihin Itä-Jerusalemissa israelilaissotilaat ja -poliisit ajoivat kodeistaan kaksi palestiinalaista suurperhettä.

Moni mieltää yrittäjyyden ympärivuorokautiseksi ja –vuotiseksi raatamiseksi, joka johtaa vääjäämäti avioeroon ja lapsista vieraantumiseen – jos kaiken kiireen keskellä edes ennätti perhettä perustamaan. Ehkäpä yhteiskunnallisen yrittäjyyden yleistyminen murtaa vanhat mielikuvat ja saa nuorisonkin innostumaan yrittämisestä.

Kehitysyhteistyöpolitiikassa noudatetaan eri sääntöjä kuin kauppapolitiikassa. Sekä EU että Suomi edellyttävät kumppanimailtaan hyvää hallintoa, demokratian periaatteiden noudattamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Näin tuleekin tehdä. Mutta mikseivät läntiset kansanvallan lähettiläät vaadi samoja asioista kauppakumppaneiltaan?