Viimeaikaisessa keskustelussa on ollut esille näkemyksiä, joiden mukaan vasemmistopuolueet ovat katkerien ihmisten puolueita ja että niitä äänestävät haluaisivat viedä jonkun muun mahdollisuudet menestyä. Vähemmän vasemmistolaisilla äänenpainoilla on taas todettu, että vahvojen pitää antaa kukoistaa, jotta he voivat vetää heikkoja mukanaan. Lopulta kyse voi olla oikeudenmukaisuuskäsityksestä.

Tarkka-ampuja ampui kylmäverisesti palestiinalaisnaisen ja tämän kaksi lasta heidän kävellessään israelilaissotilaiden ohjaamina kielletylle alueelle, kertoi lauantain Helsingin Sanomat. Suru ja kuvotus puristavat kurkussani. Tarkka-ampujien ryhmänjohtajan mukaan Gazan sodassa hienointa olleen sen, että nähdessään aseistamattomankin ihmisen kävelemässä polulla, sen (sic!) saattoi vain ampua - aina kun voi sanoa, että ehkä uhri oli terroristi.

Inhoan aamuseminaareja. Ne ryöstävät toisen päiväni tuottoisimmista toveista; Jos aamupäivä menee puheita kuunnellessa, on kunnollista kirjoittamis- tai ajatusinspiraatiota usein odoteltava iltaan saakka.

Tänään pyörähdys aamupäivälle ajoitetussa seminaarissa osoittautui kuitenkin ilahduttavan inspiroivaksi. Ulkopoliittinen instituutti järjesti avaustilaisuuden kampanjalle, jonka tavoitteena on siivittää Suomi YK:n turvallisuusneuvoston määräaikaiseksi jäseneksi kaudella 2013-2014. Ohjelmassa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja makoisasti tarjoiltuna, heti kärkeen ulkoministeri Alexander Stubbin näkemyksiä YK:sta ja sen tulevaisuudesta.

Olen usein harmitellut politiikan lyhytjänteisyyttä; Monesti tuntuu siltä, että puolueiden ohjelmat ja tavoitteenasettelu ulottuvat aina vain seuraavaan äänestyspäivään. Ministeriöjohtoisesti kyllä hahmotellaan yhteiskunnan tulevaisuutta esimerkiksi ilmasto- tai liikennepoliittisten silmälasien läpi, mutta puolueilta tuntuu puuttuvan rohkeutta – tai viitseliäisyyttä – ylisukupolviseen visiointiin.

”Ihmiset täällä ovat yhtä aikaa lamaantuneita ja levottomia. Haluaisimme kuollaksemme auttaa jotenkin, mutta emme voi tehdä yhtikäs mitään”, huokasi palestiinalainen ystäväni Aida soittaessani hänelle viime vuoden viimeisinä päivinä. Aida asuu perheineen Nablusissa, Länsirannan pohjoisosassa.'

Kuvat Israelin ilmaiskujen repimästä Gazasta toivat Helsingissäkin kuusentuoksuisen joulurauhan tilalle murheellisen mielen ja huolen ystävistä. Sitten iski kiukku – kuinka Israel kehtaa iskeä modernin sotakalustonsa voimin saarrettuun, väentiheydeltään kesällä Jätkäsaaressa pidettävää Madonnan konserttia muistuttavaan Gazaan? Miten itseään demokraattiseksi kutsuva valtio saattoi pommittaa tavallisten ihmisten koteja, kouluja, sairaaloita ja YK:n sekä muiden avustusjärjestöjen toimitiloja? Entä miksi Hamas provosoi umpimähkäisillä raketti-iskuillaan naapurit käyttämään kovia otteita?

Ajatuspaja e2 perustettiin kaksi vuotta sitten. Olemme halunneet rakentaa think tank-toimintaa Suomeen edistykselliseen ja sivistysliberaaliin arvomaailmaan nojaten. Nyt parin vuoden jälkeen voidaan sanoa, että ajatuspajan kivijalka on rakennettu. Verkostossamme on mukana kolmisensataa ihmistä ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.