Viitisenkymmentä ihmistä istuu matalassa, tupaten täynnä olevassa huoneessa. Parin tunnin yhdessäolon jälkeen ilma tilassa alkaa käydä tunkkaiseksi. Silti edes takarivissä muovituoleilla nököttävät herrasmiehet eivät näytä tuskastuneilta. Kaikki ovat vilkkaan keskustelun ja puoliympyrän keskiöstä kantautuvien kertomusten pauloissa. Aiheena on Afrikka, koolla monipuolinen joukko alueen ja sen asukkaiden elämän ja ongelmien tuntijoita, tutkijoita, opiskelijoita ja muita kiinnostuneita. Välittäviä ihmisiä.

Illan aluksi saimme kuulla viiden jakarandankovan Afrikka-asiantuntijan näkemyksiä ja kokemuksia mantereen mahdollisuuksista ja murheista. Joukkueen muodostivat vastaeläköitynyt suurlähettiläs Kari Karanko, Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIn professori Tuomo Melasuo, Finpron Afrikka-projektista vastaava johtaja Kari Häyrinen, useissa kansainvälisissä kehitysyhteistyöorganisaatioissa työskennellyt kehitysmaa- ja metsätaloustieteen tohtori Leena Kirjavainen sekä Etiopiassa YK:n väestörahasto UNFPA:ssa toiminut tiedottaja Sanna Vesikansa. Puheissa ja keskustelussa pohdittiin myös, onko Suomen valmisteilla olevalle Afrikka-strategialle tarvetta ja mitä sen laadinnassa tulisi ottaa huomioon.

Afrikka on uskomattoman monipuolinen manner. Se on luonnonvaroiltaan varakas, kulttuurillisesti rikas, ja kuitenkin suuri osa useimpien sen valtioiden asukkaista on köyhiä. Surullisen moni elää aseellisen konfliktin keskellä tai on joutunut pakenemaan sellaisen jaloista. Ripuli, malaria, aliravitsemus ja muut yksinkertaisilla lääkkeillä, oikeanlaisella ravinnolla ja paremmalla hygienialla vältettävissä tai hoidettavissa olevat sairaudet tappavat. Ja kuitenkin kurjuudenkin keskellä elää toivo paremmasta tulevaisuudesta.

Eikä perusteetta. Monessa Afrikan kolkassa ihmiset ovat onnistuneet parantamaan elinolojaan. Tilastot kertovat yhä useamman lapsen pääsevän kouluun ja ihmisten olevan terveempiä. Valtioiden kyky kantaa vastuuta kansalaistensa perusoikeuksien toteutumisesta on vahvistunut. Afrikan painoarvo kansainvälisessä politiikassa ja talouselämässä on kasvamassa, vaikka se edelleen onkin höyhensarjalainen, etenkin suhteessa mantereen kokoon ja väestömäärään.

Suomessa niin ulkoministeriö kuin elinkeinoelämän toimijat pohtivat parhaillaan kuumeisesti, miten suhtautua Afrikkaan. Aikaisemmin maanosan mainitseminen on saanut monet kuulijat ajattelemaan nälkiintyneitä lapsia, avustustyöntekijöitä ja pitkän matkan juoksijoita. Nyt vastauksia tulee olemaan monenlaisia, sillä Afrikan eri osat ovat kovin erilaisia. Yhtäältä löytyy kauppakumppaneita, toisaalta avuntarvitsijoita. Rauhanneuvottelijoille ja sivullisten turvaajillekin on kysyntää. Jos vain osaamme pitää mielemme avoimina, saatamme saada uusia naapureita ja osaajia, jotka rikastuttavat jäyhähköä kulttuuriamme. Esimerkiksi viime aikoina paljon peräänkuulutetussa yhteisöllisyydessä meillä olisi roppakaupalla opittavaa afrikkalaisilta.

Kokonaisvaltaisen strategian laadinta on mahdollisuus parantaa muun muassa Suomen kehityspolitiikan johdonmukaisuutta, kunhan työ tehdään avoimesti ja mukaan otetaan laaja edustus olennaisista sidosryhmistä. Afrikan maiden erilaisuus kuitenkin tekee työn erittäin haastavaksi. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan uutisia ulkoministeriöstä.

Strategiamaakareille kuitenkin varoituksen virke; Afrikka on helppo nostaa agendalle, mutta paljon vaikeampi pitää siellä. Kiinnostuksen osoittaminen heikompiosaisia kohtaan myös antaa vastuullisen ja empaattisen kuvan. Toivottavasti päätöksentekijöillämme on ihan oikea halu pitkäjänteisesti syventää Suomen ja Afrikan maiden välistä vuorovaikutusta eikä vain keräillä irtopisteitä.

Taru Savolainen
e2