Asuuko viisaus maailman g-klubeilla?
Inhoan aamuseminaareja. Ne ryöstävät toisen päiväni tuottoisimmista toveista; Jos aamupäivä menee puheita kuunnellessa, on kunnollista kirjoittamis- tai ajatusinspiraatiota usein odoteltava iltaan saakka.
Tänään pyörähdys aamupäivälle ajoitetussa seminaarissa osoittautui kuitenkin ilahduttavan inspiroivaksi. Ulkopoliittinen instituutti järjesti avaustilaisuuden kampanjalle, jonka tavoitteena on siivittää Suomi YK:n turvallisuusneuvoston määräaikaiseksi jäseneksi kaudella 2013-2014. Ohjelmassa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja makoisasti tarjoiltuna, heti kärkeen ulkoministeri Alexander Stubbin näkemyksiä YK:sta ja sen tulevaisuudesta.
Maailma tarvitsee vahvan YK:n. Juu-u, huomaan nyökytteleväni. Turvallisuusneuvoston äänestyskäytäntöä tulee uudistaa poistamalla päätöksenteon vakihalvaannuttaja, pysyvien jäsenten veto-oikeus - no hyvä on, ollaan realistisia idealisteja ja tyydytään liuentamaan sitä. Mutta eliittikerhon jäsenkuntaa on uudistettava. Otetaan jengiin mukaan alueellisin perustein valitut jäsenet, esimerkiksi Euroopan ja Afrikan unionien edustajat. Kehitetään rappeutunutta rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintaa. Jepjep, kuulostaa tutulta, mutta hyvältä.
Stubb kantoi myös huolta maailman g-klubien vaikutuksesta YK:n arvovaltaan ja toimintakykyyn. Niinpä. Miksi YK:lla ei ole ollut vahvempaa roolia koko maailmaa koettelevan talouskriisin hillinnässä? Koska kaikki odottavat viisasten kiven löytyvän huhtikuun alussa järjestettävässä rikkaiden G20-maiden kokouksessa. "Maailmantalouden kannalta merkittävien teollisuus- ja kehitysmaiden" (suomennos G20-ryhmän nettisivuilta) valtiovarainministerit ja keskuspankkien edustajat kokoontuvat Lontooseen laatimaan lamantapposuunnitelmaa.
Kiinnostavaa tulee olemaan, miten kansalliset ja kaikkien yhteiset edut painottuvat g-keskikastin keskusteluissa ja kokouksen johtopäätelmissä. G-klubeja kun on eri kokoisia: Rikkaat kokoontuvat mielellään pienemmälläkin porukalla, köyhemmät maat hakevat sanomalleen painoarvoa kansantalouksien koon sijaan jäsenmäärällä ja väestöpohjalla.
Lama koskettaa kaikkia, mutta sen hyytävimmät vaikutukset saavat tuta kehitysmaiden köyhät. Toivottavasti G20-maiden kirstunvartijat muistavat tämän ja tekevät myös maailman taloudellisten g-pisteiden ulkopuolisia alueita elvyttäviä päätöksiä.
Taru Savolainen
e2
Takaisin
Tänään pyörähdys aamupäivälle ajoitetussa seminaarissa osoittautui kuitenkin ilahduttavan inspiroivaksi. Ulkopoliittinen instituutti järjesti avaustilaisuuden kampanjalle, jonka tavoitteena on siivittää Suomi YK:n turvallisuusneuvoston määräaikaiseksi jäseneksi kaudella 2013-2014. Ohjelmassa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja makoisasti tarjoiltuna, heti kärkeen ulkoministeri Alexander Stubbin näkemyksiä YK:sta ja sen tulevaisuudesta.
Maailma tarvitsee vahvan YK:n. Juu-u, huomaan nyökytteleväni. Turvallisuusneuvoston äänestyskäytäntöä tulee uudistaa poistamalla päätöksenteon vakihalvaannuttaja, pysyvien jäsenten veto-oikeus - no hyvä on, ollaan realistisia idealisteja ja tyydytään liuentamaan sitä. Mutta eliittikerhon jäsenkuntaa on uudistettava. Otetaan jengiin mukaan alueellisin perustein valitut jäsenet, esimerkiksi Euroopan ja Afrikan unionien edustajat. Kehitetään rappeutunutta rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintaa. Jepjep, kuulostaa tutulta, mutta hyvältä.
Stubb kantoi myös huolta maailman g-klubien vaikutuksesta YK:n arvovaltaan ja toimintakykyyn. Niinpä. Miksi YK:lla ei ole ollut vahvempaa roolia koko maailmaa koettelevan talouskriisin hillinnässä? Koska kaikki odottavat viisasten kiven löytyvän huhtikuun alussa järjestettävässä rikkaiden G20-maiden kokouksessa. "Maailmantalouden kannalta merkittävien teollisuus- ja kehitysmaiden" (suomennos G20-ryhmän nettisivuilta) valtiovarainministerit ja keskuspankkien edustajat kokoontuvat Lontooseen laatimaan lamantapposuunnitelmaa.
Kiinnostavaa tulee olemaan, miten kansalliset ja kaikkien yhteiset edut painottuvat g-keskikastin keskusteluissa ja kokouksen johtopäätelmissä. G-klubeja kun on eri kokoisia: Rikkaat kokoontuvat mielellään pienemmälläkin porukalla, köyhemmät maat hakevat sanomalleen painoarvoa kansantalouksien koon sijaan jäsenmäärällä ja väestöpohjalla.
Lama koskettaa kaikkia, mutta sen hyytävimmät vaikutukset saavat tuta kehitysmaiden köyhät. Toivottavasti G20-maiden kirstunvartijat muistavat tämän ja tekevät myös maailman taloudellisten g-pisteiden ulkopuolisia alueita elvyttäviä päätöksiä.
Taru Savolainen
e2