Demokratiatukea vai tekopyhyyttä?
Länsimaat sanovat pyrkivänsä tukemaan demokratiaa Lähi-idässä. Erityistä painoarvoa annetaan vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämiselle, mutta kun sellaisten tulos eräällä alueella osoittautuu kansainvälisen yhteisön mielestä vääränlaiseksi, kansanvallan periaatteet unohdetaan tyystin ja ihmiset eristetään kansainvälisestä yhteisöstä, Arabiliigan pääsihteeri Amr Moussa totesi demokratian ja kehityksen yhteyttä käsittelevässä paneelikeskustelussa Euroopan kehitysyhteistyöpäivillä viime perjantaina.
EU:n puheenjohtajamaa Ruotsi isännöi kaiken kaikkiaan neljättä kertaa järjestettyä tapahtumaa Tukholmassa 22.-24. lokakuuta. Tapahtuman teemoina olivat tällä kertaa demokratia, ilmastomuutos sekä kehitysyhteistyön tulevaisuus ja uudistumisen tarve.
Tapahtuman puhujalista oli vaikuttava: ensimmäisen päivän talouskriisin ratkaisuja pohtivaan paneeliin osallistuivat mm. Nobel-palkittu professori Muhammad Yunus, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Afrikan kehityspankin johtajat Ngozi Okonjo-Iweala, Dominique Strauss-Kahn ja Donald Kaberuka sekä niin valuuttakeinottelijana kuin sittemmin yhtenä maailman avokätisimpänä filantrooppina tunnettu George Soros. Seuraavana päivänä demokratian ja kehityksen yhteydestä keskustelivat mm. Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf, YK:n väestörahasto UNFPA:n toiminnanjohtaja Thoraya Obaid, YK:n kehitysohjelma UNDP:n johtaja Helen Clark, Arabiliigan pääsihteeri Amr Moussa, Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek sekä eteläafrikkalainen monessa mukana oleva kansalaisaktivisti Kum Naidoo.
Päätapahtumien lisäksi tarjolla oli kymmeniä kiintoisalta kuulostavia paneelikeskusteluja, julkistamistilaisuuksia ja tietoiskuja. Valitettavasti harvassa tilaisuuksista, joihin itse pääsin osallistumaan pureuduttiin asioihin oikeasti pintaa syvemmälle tai rohjettiin poiketa liki ylidiplomaattisesta keskustelutyylistä. Hankalat kysymykset mieluummin sivuutettiin.
Näin tapahtui myös pääsihteeri Moussan viittaukselle länsimaiden reaktioihin palestiinalaisten vuoden 2006 parlamenttivaalien tulokseen. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan itse vaalitoimitus sujui demokratian hyvien tapojen mukaisesti, vaikka esimerkiksi ehdokasasettelussa parantamisen varaa olisi voinut olla. Islamistisen Hamas-puolueen murskavoitto maltillisemmasta Fatahista ei kuitenkaan miellyttänyt esimerkiksi Euroopan unionia, ja EU muiden mukana katkaisi kehitysapunsa palestiinalaisille. Apusaarrosta saivat kärsiä ennen kaikkea tavalliset palestiinalaiset, joiden keskuudessa työttömyys, köyhyys ja inhimillinen kärsimys kasvoivat kipurajoille. Usko demokratiaan sen sijaan tuskin vahvistui. Valtapuolueiden ajauduttua sisällissodan partaalle reilu vuosi vaalien jälkeen kansainvälisen yhteisönkin keskuudessa kuultiin puheenvuoroja, jotka tunnustivat virheellisen toiminnan. Vallitsevassa tilanteessa ulkopuolisten jälkiviisaus tuskin lämmittää esimerkiksi Israelin ja Hamasin välisessä sodassa raunioituneen Gazan asukkaita.
Moussa ja monet muut keskustelijoista nostivat esiin myös demokratiatuen liiallisen keskittymisen vaaliuurnien täyttämiseen äänestyslapuilla – demokratia on toki paljon muutakin kuin pelkkiä vaalitoimituksia. Voidakseen tehdä perusteltuja, oman tahtonsa mukaisia valintoja kansalaisten on saatava vapaasti monipuolista tietoa eri vaihtoehdoista. Heillä on oltava käytössään välineitä, joilla vaatia vallanpitäjiä tilille lupauksistaan ja teoistaan myös vaalien välillä. Jokaisella on oltava mahdollisuus osallistua yhteiseen päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun.
Toinen ansaitun kritiikin kohteeksi joutunut seikka oli demokratian lähettiläiden kaksinaismoralismi. YK:n väestörahasto UNFPA:n toiminnanjohtaja Thoraya Obaid muun muassa arveli länsimaiden tahranneen demokratian ja ihmisoikeuksien käsitteet Lähi-idässä asuvien silmissä pyrkiessään edistämään niitä väkivallalla, esimerkiksi hyökkäämällä Irakiin. Uskottavuutta eivät myöskään paranna vanhojen demokratioiden sisäpoliittinen kansalaisten osallistumisvaje tai toisaalta niiden toiminta kansainvälisissä instituutioissa suhteessa kehitysmaihin. Moni EU-maa suhtautuu nihkeästi Maailmanpankin tai WTO:n äänestysvallan uudistamiseen tai keskustelee tärkeistä talouskysymyksistä mieluummin G-kuppikunnissa kuin vaikkapa YK:n elimissä. Ei kovin demokraattista.
Sussexin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen tutkija Andy Sumner otti globaalihallinnon vahvistamisen ja tasavertaistamisen tarpeen esille myös vuoden 2015 jälkeistä kehitysyhteistyötä pohtivassa paneelissa. Sumnerin mukaan yksi konkreettisimmista tavoista, joilla Eurooppa voi toimia kehitysmaiden hyväksi tulevaisuudessa on luopua moninkertaisista jäsenyyksistään ja ylimitoitetuista äänikiintiöistään kansainvälisissä instituutioissa. Kansanvallan ja ihan vaan oikeudenmukaisuudenkin nimissä tähän neuvoon olisi syytä tarttua.
Taru Savolainen
e2
Takaisin
EU:n puheenjohtajamaa Ruotsi isännöi kaiken kaikkiaan neljättä kertaa järjestettyä tapahtumaa Tukholmassa 22.-24. lokakuuta. Tapahtuman teemoina olivat tällä kertaa demokratia, ilmastomuutos sekä kehitysyhteistyön tulevaisuus ja uudistumisen tarve.
Tapahtuman puhujalista oli vaikuttava: ensimmäisen päivän talouskriisin ratkaisuja pohtivaan paneeliin osallistuivat mm. Nobel-palkittu professori Muhammad Yunus, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Afrikan kehityspankin johtajat Ngozi Okonjo-Iweala, Dominique Strauss-Kahn ja Donald Kaberuka sekä niin valuuttakeinottelijana kuin sittemmin yhtenä maailman avokätisimpänä filantrooppina tunnettu George Soros. Seuraavana päivänä demokratian ja kehityksen yhteydestä keskustelivat mm. Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf, YK:n väestörahasto UNFPA:n toiminnanjohtaja Thoraya Obaid, YK:n kehitysohjelma UNDP:n johtaja Helen Clark, Arabiliigan pääsihteeri Amr Moussa, Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek sekä eteläafrikkalainen monessa mukana oleva kansalaisaktivisti Kum Naidoo.
Päätapahtumien lisäksi tarjolla oli kymmeniä kiintoisalta kuulostavia paneelikeskusteluja, julkistamistilaisuuksia ja tietoiskuja. Valitettavasti harvassa tilaisuuksista, joihin itse pääsin osallistumaan pureuduttiin asioihin oikeasti pintaa syvemmälle tai rohjettiin poiketa liki ylidiplomaattisesta keskustelutyylistä. Hankalat kysymykset mieluummin sivuutettiin.
Näin tapahtui myös pääsihteeri Moussan viittaukselle länsimaiden reaktioihin palestiinalaisten vuoden 2006 parlamenttivaalien tulokseen. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan itse vaalitoimitus sujui demokratian hyvien tapojen mukaisesti, vaikka esimerkiksi ehdokasasettelussa parantamisen varaa olisi voinut olla. Islamistisen Hamas-puolueen murskavoitto maltillisemmasta Fatahista ei kuitenkaan miellyttänyt esimerkiksi Euroopan unionia, ja EU muiden mukana katkaisi kehitysapunsa palestiinalaisille. Apusaarrosta saivat kärsiä ennen kaikkea tavalliset palestiinalaiset, joiden keskuudessa työttömyys, köyhyys ja inhimillinen kärsimys kasvoivat kipurajoille. Usko demokratiaan sen sijaan tuskin vahvistui. Valtapuolueiden ajauduttua sisällissodan partaalle reilu vuosi vaalien jälkeen kansainvälisen yhteisönkin keskuudessa kuultiin puheenvuoroja, jotka tunnustivat virheellisen toiminnan. Vallitsevassa tilanteessa ulkopuolisten jälkiviisaus tuskin lämmittää esimerkiksi Israelin ja Hamasin välisessä sodassa raunioituneen Gazan asukkaita.
Moussa ja monet muut keskustelijoista nostivat esiin myös demokratiatuen liiallisen keskittymisen vaaliuurnien täyttämiseen äänestyslapuilla – demokratia on toki paljon muutakin kuin pelkkiä vaalitoimituksia. Voidakseen tehdä perusteltuja, oman tahtonsa mukaisia valintoja kansalaisten on saatava vapaasti monipuolista tietoa eri vaihtoehdoista. Heillä on oltava käytössään välineitä, joilla vaatia vallanpitäjiä tilille lupauksistaan ja teoistaan myös vaalien välillä. Jokaisella on oltava mahdollisuus osallistua yhteiseen päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun.
Toinen ansaitun kritiikin kohteeksi joutunut seikka oli demokratian lähettiläiden kaksinaismoralismi. YK:n väestörahasto UNFPA:n toiminnanjohtaja Thoraya Obaid muun muassa arveli länsimaiden tahranneen demokratian ja ihmisoikeuksien käsitteet Lähi-idässä asuvien silmissä pyrkiessään edistämään niitä väkivallalla, esimerkiksi hyökkäämällä Irakiin. Uskottavuutta eivät myöskään paranna vanhojen demokratioiden sisäpoliittinen kansalaisten osallistumisvaje tai toisaalta niiden toiminta kansainvälisissä instituutioissa suhteessa kehitysmaihin. Moni EU-maa suhtautuu nihkeästi Maailmanpankin tai WTO:n äänestysvallan uudistamiseen tai keskustelee tärkeistä talouskysymyksistä mieluummin G-kuppikunnissa kuin vaikkapa YK:n elimissä. Ei kovin demokraattista.
Sussexin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen tutkija Andy Sumner otti globaalihallinnon vahvistamisen ja tasavertaistamisen tarpeen esille myös vuoden 2015 jälkeistä kehitysyhteistyötä pohtivassa paneelissa. Sumnerin mukaan yksi konkreettisimmista tavoista, joilla Eurooppa voi toimia kehitysmaiden hyväksi tulevaisuudessa on luopua moninkertaisista jäsenyyksistään ja ylimitoitetuista äänikiintiöistään kansainvälisissä instituutioissa. Kansanvallan ja ihan vaan oikeudenmukaisuudenkin nimissä tähän neuvoon olisi syytä tarttua.
Taru Savolainen
e2