Hallitus päättää huomenna alkavassa budjettiriihessään muun muassa tavoista, joilla kansainvälisen talouskriisin vaikutuksia ihmisten elämään pyritään pehmentämään. Yksi suurista kysymyksistä kuuluu, miten voimavarat jaetaan suomalaisten työllisyyden ja kehitysmaiden köyhien tukemisen kesken. Suunnitteilla on ollut kotimaisen elinkeinoelämän piristämiseen kaivattavien varojen leikkaaminen alunperin kehitysyhteistyöhön luvatuista lisäeuroista.

Maailmantalouden lama koettelee kehitysmaiden köyhiä kaikkein ankarimmin. Harvojen tuotteiden viennistä riippuvaisten valtioiden tulot heittelehtivät maailmanmarkkinoiden ailahtelujen mukaan, turismista kertyneet tuotot uhkaavat laskea jyrkästi. Siirtolaisten rahalähetykset kotimaissa asuville perheilleen ehtyvät. Talouskriisin arvioidaan pudottavan lähes 50 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen, nykyisen noin 1,4 miljardin lisäksi.

Monen äärimmäisessä köyhyydessä elävän perheen kohdalla talouskriisissä voi olla kysymys elämästä tai kuolemasta. Vaakalaudalla ovat myös maailman haavoittuvimpien ihmisten perusoikeudet; Oikeus esimerkiksi ruokaan, suojaan, puhtaaseen veteen, ihmisarvoiseen elämään ja koulutukseen. Näiden puolustamisessa kehitysyhteistyö on merkittävä työkalu.

Suomalaisten työllisyyden tukeminen on tärkeää, mutta sitä ei tule tehdä maailman köyhimpien kustannuksella. Toivon hallituksen etsivän budjettiriihessä säästökohteita muualtakin kuin kansainvälisten sitoumusten mukaisesta kehitysyhteistyömäärärahojen korotuksesta ja löytävän oikeudenmukaisen ratkaisun.

Esimerkiksi pääministeripuolue keskusta on koko yli satavuotisen historiansa ajan julistanut ajavansa köyhän asiaa. Nykymaailmassa tuon lupauksen tuoma vastuu ulottuu kauas Suomen rajojen ulkopuolelle.

Taru Savolainen / e2