Sunnuntai-iltana katselimme tv-uutisista, kuinka Venäjän viranomaiset hajottivat ex-presidentti, nykyisen pääministeri Vladimir Putinin vastaisen mielenosoituksen kovin ottein. Mellakkapoliisit retuuttivat ainakin tusinan verran mielenosoittajia käsistä ja jaloista busseihin. Pidätettyjen joukossa oli valtaa pitäville vaarallisia ihmisiä – paikallisen opposition kantavia voimia.

Pääministeri Putin saapuu huomenna Suomeen tapaamaan kollegaansa Matti Vanhasta. Päivän Helsingin Sanomien mukaan tapaamisessa keskusteltaneen muun muassa Itämerestä, metsäasioista (vai puutulleista?), talouskriisistä sekä Venäjän tullilaitoksen aikeista siirtää konttikuljetukset kumipyöriltä raiteille. Elinkeinoelämän kannalta erittäin tärkeitä asioita. Mutta missä ovat ihmisoikeudet? Demokratia? Ei taida taaskaan olla se hyvän aikaa odoteltu sovelias hetki ottaa vaikeita asioita esille.

Venäjä on Suomelle taloudellisesti tärkeä kumppani sekä kaupan että transitoliikenteen, niiden itäsuomalaisten tunteita kuumentaneiden rekkojen kauttakulun vuoksi. Viime vuosina useat korkeatasoiset delegaatiot ovat lämmitelleet suhteitamme Kiinaan kaupankäynnin edistämiseksi. Emme suinkaan ole ainoa näistä nousevista markkinoista kiinnostunut taho; eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset ystävämme halajat yhtä lailla yhteistyötä maailmanpolitiikan mahtiasemaan palaavien maiden kanssa.

Kuitenkin sekä Kiinassa että Venäjällä kansanvalta, sananvapaus ja ihmisten tasavertaisuus ovat tavalliselle ihmiselle niin etäisiä asioita, etteivät kaikki heistä osaa niitä edes kaivata, saati vaatia itselleen.

Kehitysyhteistyöpolitiikassa noudatetaan eri sääntöjä kuin kauppapolitiikassa. Sekä EU että Suomi edellyttävät kumppanimailtaan hyvää hallintoa, demokratian periaatteiden noudattamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Näin tuleekin tehdä. Mutta sitä en ymmärrä, mikseivät läntiset kansanvallan lähettiläät vaadi samoja asioista kauppakumppaneiltaan? Laajalla ja lipsumattomalla kauppasaarrolla ja kansainvälisellä paineella on ennenkin murennettu sortohallintoja.

Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonia lainatakseni, ihmisoikeudet ovat tahdon asia.

Taru Savolainen
e2