Maailmanlaajuinen taloustaantuma koettelee parhaillaan lähes kaikkia valtioita. Euroopassa muutamat pienet maat ovat joutuneet erityisen suuriin ongelmiin taantuman sekä huonon taloudenpidon seurauksena. Näistä maista Latvian tilanne lienee synkimmästä päästä. Maassa ei ole merkittäviä luonnonvaroja eikä merkittävää teollisuutta. Itsenäistymisen jälkeen alkanut Latvian taloudellinen vahvistuminen näyttäisi perustuvan pelkästään ulkomaisiin investointeihin. Erityisesti huomion kohteena ovat olleet ruotsalaiset pankit, jotka ovat toimineet aggressiivisesti markkinaosuuksista kilpaillessaan uusilla Baltian markkinoilla. Toisin sanoen pankit ovat kylväneet miljardeja ruotsin kruunuja Latviankin lainamarkkinoille uskoen talouskasvun ja ihmisten tulotason jatkuvaan kasvuun.

Ministeriön osastopäällikkönä työskentelevä latvialainen ystäväni Rihards kertoi minulle omasta tilanteestaan.  Rihards päätti ostaa asunnon keväällä 2008 ja tarvitsi sitä varten lainaa. Pankit olivat suorastaan kilpailleet nuoresta ja latvialaisittain maksukykyisestä asiakkaasta. Eräs pankki oli jopa tarjonnut ylimääräistä 15 000 euron lainaa mahdollista remonttitarvetta varten. Rihards pysyi kuitenkin maltillisena ja tyytyi pieneen asuntoon, joka hänellä olisi varmasti varaa maksaa.

Kesäkuussa 2008, eli pari kuukautta asuntolainan ottamisen jälkeen Rihards päätti hakea toista lainaa auton ostamista varten. Parissa kuukaudessa muutamat pankit olivat jo tulleet varovaisiksi uusia lainapäätöksiä tehtäessä, ja muun muassa Latviassa pahasti ryvettynyt Swedbank kieltäytyi uudesta lainasta tässä vaiheessa. Rihards löysi kuitenkin toisen pankin lainoittajaksi uudelle autolleen, ja olipa pankista vielä kysytty, että meinaako nuori mies todellakin tyytyä perusmalliin, kun tarjolla on arvokkaampia urheilumalleja samasta saksalaisvalmisteisesta autosta.

Rihards on ollut onnekas laman keskellä. Hän pysyi kaikesta huolimatta kohtuudessa lainoja ottaessaan ja pystyy ainakin vielä selviytymään lyhennyksistään. Hänen työpaikallaan ministeriössä on tehostamistoimia toteutettu oikein urakalla ja noin puolet henkilöstöstä on laitettu budjettileikkausten johdosta pihalle. Jäljelle jääneiden, myös Rihardsin, palkkoja on laskettu noin 30 prosentilla. Nuorena ja kielitaitoisena Rihardsilla on myös mahdollisuus tarpeen vaatiessa lähteä ulkomaille töihin. Asuntoa hän ei käytännössä voi myydä, sillä asuntojen arvot olivat jo viime heinäkuun tietojen mukaan laskeneet vuodessa noin 50 prosenttia. Käytetyn auton voisi kenties tarvittaessa myydä takaisin Saksaan tai Pohjoismaihin. Latvian sisällä autokauppa on käytännöllisesti katsoen pysähtynyt.

En itse muista 1980-luvun loppua ja pankkikriisin alkua Suomessa, mutta ymmärtääkseni tilanne Latvian pankkimarkkinoilla on ollut hyvin samankaltainen viime vuosina. Löysää rahaa on ollut tarjolla sitä haluaville, eikä takuiden suhteen ole ollut kovin tarkkaa. Maassa on vallinnut voimakas usko talouskasvun jatkumiseen ja 8-10 prosentin vuotuista kasvua totuttiin kenties pitämään normaalina.

Kaikki latvialaiset eivät ole kuitenkaan osallistuneet kulutusjuhlaan samalla innolla. Latvian merkittävään venäläisvähemmistöön kuuluva liikunnanopettaja Vladimir ei ole ostanut uutta asuntoa tai autoa. Neuvostoajat hyvin muistava mies elää perheineen samassa asunnossa kuin 1970-luvulla ja työpaikkakin on edelleen sama. Vladimir on tottunut elämään vaatimattomasti ja tulojensa mukaan. Hänelle talouskasvu ei ole elinehto, ja jos Vladimiria on uskominen, niin monet asiat olivat neuvostoaikana myös paremmin – tätä väitettä tosin kuulee ainoastaan venäläisvähemmistön piirissä.

Vladimir on sopeutunut tilanteeseen. Hänellä ei ole lainaa maksettavanaan, mutta valtionhallinnon rajut leikkaukset ovat koskettaneet myös opettajia. Syyskuusta 2009 alkaen opettajien palkkoja laskettiin Latviassa 50 prosentilla. Lisäksi suuri joukko kouluja suljettiin ennen lukuvuoden alkua. Tällä hetkellä keskiverto-opettaja tienaa Latviassa noin 250 euroa kuukaudessa. En tiedä kuinka Vladimir selviää tuon kaltaisilla tuloilla, mutta helppoa se ei varmasti ole.

Jos palataan takaisin suurempaan kuvaan, niin syvä lama on Latviassa tosiasia. Maa on tällä hetkellä velkaantunut pahasti ja itse asiassa Latvia toimii pitkälti IMF:n tukipakettien voimin. EU tukee Latviaa omien jähmeiden toimiensa kautta ja tullee myös aikanaan nostamaan Latvian kuiville meneillään olevasta kriisistä. Ruotsin valtio valvoo aktiivisesti maan pankkien etuja Baltiassa. Swedbank ja kumppanit eivät tule Baltian lainoihin kaatumaan. Latvian reilut puoli vuotta vallassa ollut hallitus tekee epäilemättä parhaansa kriisin hillitsemiseksi, mutta nykyisellekään koalitiolle ei voi ennustaa kovin pitkää ikää. Kansalaisten luottamus hallitukseen ja poliitikkoihin yleensä on pohjalukemissa.

Nykyinen tai edeltävä hallitus eivät ole suostuneet ottamaan devalvaatiota aseekseen laman kukistamisessa. Tähän on selkeänä syynä se, että noin 90 prosenttia lainoista on otettu  euromääräisinä Latviassa. Latin devalvointi olisi tästä johtuen melkoinen kuolinisku maan pahasti velkaantuneelle keskiluokalle. Toisaalta merkittävän teollisuuden puuttuessa devalvaatiosta ei myöskään olisi samanlaista vetoapua kuin siitä oli taannoin Suomelle.

Janne Niemi
Ytm