Maailmaa parantavaa yrittäjyyttä
Voisitko kuvitella eri ikäisten ja taustaisten ihmisten yhteisöä, jossa kehitellään avoimesti itse kunkin bisnesideoita ja vaihdetaan muutenkin ajatuksia? Nämä ihmiset jakavat kotoisan tilan, jossa voi työskennellä uuden yritysstrategian parissa, kokoustaa, luennoida, järjestää ohjelmallisen rennon iltajuhlan ja paljon muuta. Vieraat ovat tervetulleita. Asiat ovat yhteisiä eikä sen paremmin fyysisen kuin henkisen omaisuuden anastaminen käväise kenenkään mielessäkään. Joukosta löytyy niin aloittelevia kuin vanhaan toimintaan uudistuksia etsiviä yrittäjiä ja kaikkea siltä väliltä.
Tällainen yhteisö, hub, syntyi Lontoon King´s Crossiin vastalauseena urapolkujen kaksijakoisuudelle. Vastavalmistuneista maailmanparantajahenkisistä huippuosaajista tuntui epäreilulta joutua valitsemaan isojen firmojen hektisen ja kuluttavan uurastamisen ja toisaalta sisällöltään palkitsevan, mutta kituuttamistasoisesti palkatun kansalaisjärjestötyön välillä. Piti olla kolmas vaihtoehto. Tapa ansaita kohtuullinen elanto ja päästä toteuttamaan itseään, edistäen samalla kestävää kehitystä. Nuorten idealistien neuvokkuus ja työ palkittiin; hubien emo veti puoleensa ja on poikinut 14 samankaltaista yhteisöä eri puolille maailmaa. Vireillä on Hub Helsinkikin.
Hubit ovat yksi esimerkki yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Otsikon alta voi löytyä muun muassa ekomuotia, yhteisöllisiä edullisia palveluita, mikrorahoitusta tai lähi- ja luomuruokaa. Yhteiskunnalliselle yrittäjyydelle ei ole yhtä kaavaa tai reseptiä. Keskeisintä on, että yritystoiminta tähtää jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Yrityksen tuottamat voitot sijoitetaan sen toiminnan kehittämiseen, ei upouuden Audin ostoon. Se on vaihteleva sekoitus oivaa bisnesideaa, paremman ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamista sekä luovuutta ja innovaatioita.
Moni mieltää yrittäjyyden ympärivuorokautiseksi ja –vuotiseksi raatamiseksi, joka johtaa vääjäämäti avioeroon ja lapsista vieraantumiseen – jos kaiken kiireen keskellä edes ennätti perhettä perustamaan. Ehkäpä yhteiskunnallisen yrittäjyyden yleistyminen murtaa vanhat mielikuvat ja saa nuorisonkin innostumaan yrittämisestä.
Taru Savolainen
e2
Takaisin
Tällainen yhteisö, hub, syntyi Lontoon King´s Crossiin vastalauseena urapolkujen kaksijakoisuudelle. Vastavalmistuneista maailmanparantajahenkisistä huippuosaajista tuntui epäreilulta joutua valitsemaan isojen firmojen hektisen ja kuluttavan uurastamisen ja toisaalta sisällöltään palkitsevan, mutta kituuttamistasoisesti palkatun kansalaisjärjestötyön välillä. Piti olla kolmas vaihtoehto. Tapa ansaita kohtuullinen elanto ja päästä toteuttamaan itseään, edistäen samalla kestävää kehitystä. Nuorten idealistien neuvokkuus ja työ palkittiin; hubien emo veti puoleensa ja on poikinut 14 samankaltaista yhteisöä eri puolille maailmaa. Vireillä on Hub Helsinkikin.
Hubit ovat yksi esimerkki yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Otsikon alta voi löytyä muun muassa ekomuotia, yhteisöllisiä edullisia palveluita, mikrorahoitusta tai lähi- ja luomuruokaa. Yhteiskunnalliselle yrittäjyydelle ei ole yhtä kaavaa tai reseptiä. Keskeisintä on, että yritystoiminta tähtää jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Yrityksen tuottamat voitot sijoitetaan sen toiminnan kehittämiseen, ei upouuden Audin ostoon. Se on vaihteleva sekoitus oivaa bisnesideaa, paremman ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamista sekä luovuutta ja innovaatioita.
Moni mieltää yrittäjyyden ympärivuorokautiseksi ja –vuotiseksi raatamiseksi, joka johtaa vääjäämäti avioeroon ja lapsista vieraantumiseen – jos kaiken kiireen keskellä edes ennätti perhettä perustamaan. Ehkäpä yhteiskunnallisen yrittäjyyden yleistyminen murtaa vanhat mielikuvat ja saa nuorisonkin innostumaan yrittämisestä.
Taru Savolainen
e2