Viime vuosina Euroopassa on esitetty kovia mielipiteitä siirtolaisuudesta, maahanmuutosta ja pakolaisuudesta (ks. esim. e2:n ja Magman Liikkeitä laidasta laitaan –julkaisu). Maahanmuuttajat kelpaavat syntipukeiksi lähes jokaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Usein maahanmuuttotermit menevät sekaisin ja unohdetaan, mitä esimerkiksi pakolaisuus todellisuudessa on.

Maailman pakolaisista 80 prosenttia elää kehitysmaissa. Tällä hetkellä esimerkiksi Afrikan sarven alueella ruoan ja veden puutteen sekä konfliktien takia miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Apua haetaan lähialueilta ja pakolaisleireiltä. Toinen karu esimerkki on Libya, jossa väkivaltaisuuksien seurauksena noin 900 000 ihmistä on paennut pääosin Tunisiaan ja Egyptiin. Suuri osa näistä ihmisistä riutuu rajaseuduilla ja naapurimaissa.

Eurooppaan tulevien pakolaisten määrä on todellisuudessa pieni. YK:n pakolaispäävaltuutettu António Guterres kuvasi tilannetta hyvin Suomen vierailullaan kesäkuussa: kun kehitysmaissa pakolaismäärät lasketaan sadoissa tuhansissa tai miljoonissa, on vaikea perustella kehitysmaiden ihmisille, miten Italiaan rantautuneet 30 000 venepakolaista ovat niin iso ongelma, että ne herättävät keskustelua jopa Schengen-sääntöjen uudistamisesta (ks. Lauri Haapasen, Kepa, Konfliktien monimutkaistuminen vaikeuttaa pakolaisten auttamista -juttu).

Pakolainen jättää kotinsa pakon edessä. Häntä vainotaan rotunsa, etnisen taustansa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisen näkemyksensä takia tai siksi, että hän kuuluu tiettyyn kansalaisryhmään. Kotiseuduilta joudutaan lähtemään yhä useammin myös ympäristön muuttumisen vuoksi, kuten Itä-Afrikassa kuivuuden ja ruoka- sekä juomapulan takia.

Guterres muistutti vierailullaan oikeista mittasuhteista: "Eurooppalaisten on tärkeää ymmärtää, että vaikka nämä kysymykset (pakolaisuus) ovat relevantteja meidänkin yhteiskunnissamme, Euroopan tapahtumien mittasuhteet eivät ole mitään verrattuna maailmanlaajuisiin mittasuhteisiin."

Jokainen Euroopan maa luo omat käytäntönsä turvaa hakevia maahanmuuttajia varten. Ongelmana on, että Euroopan turvapaikkamenettelyt eivät ole yhteneväisiä. Tärkeää olisi, että pakon edessä kotinsa jättäneitä suojeltaisiin eriävistä käytännöistä huolimatta. 

Katariina Salmisalo
Hankesuunnittelija