Uskoni suomalaiseen oikeusjärjestelmään järkkyi tänään perusteellisesti: aamun lehti kertoi alaikäisen tytön raiskanneen poliisin selvinneen teostaan kahden vuoden ehdollisella vankeusrangaistuksella! Mies oli houkutellut virkamerkkinsä avulla 16-vuotiaan tytön asuntoonsa, juottanut hänet tolkuttomaan humalaan ja tytön sammuttua raiskannut tämän kahdesti. Rikoksen iljettävyyden kruunaa se, että poliisimies oli ottanut tapahtumista kuvia muistoksi.

Raiskaus on uhrilleen paljon enemmän kuin fyysistä väkivaltaa. Se rampauttaa uhrinsa myös henkisesti, syö hänen itsetuntoaan, voi aiheuttaa mielenterveysongelmia ja luottamuspulaa lähimmäisiin sekä paljon muuta. Seksuaalisen väkivallan uhrit potevat usein käsittämätöntä häpeää – onko minussa itsessäni sittenkin syytä tapahtuneeseen? Annoinko eleilläni tai pukeutumisellani ymmärtää jotakin, mitä en tarkoittanut? Flirttailinko? Häpeän pelko saa monet pitämään tapahtuneen omana tietonaan.

Joku saattaa käyttää uhrin ja/tai tekijän humalaa lieventävänä asianhaarana. Mikään tekosyy ei kuitenkaan oikeuta kajoamaan toiseen silloin, kun tämä kieltää niin tekemästä. Vaikka ravintolassa olisi vaihdettu merkitseviä katseita, ensimmäisen ei-sanan pitää pysäyttää tapahtumien kulku. Humalaisen tai nukahtaneen ihmisen, saati alaikäisen, seksuaalinen hyväksikäyttäminen on raukkamaisuuden huippu.

Erityisen pöyristyttävän tänään uutisoidusta tapauksesta tekevät uhrin ikä ja tekijän tausta. Suomessa on totuttu luottamaan poliisiin ja siihen, että paha saa palkkansa. Nyt luottamus molempiin on kovalla koetuksella. Jos luotetun virka-asemansa avulla nuoren tytön raiskannut mies pääsee teostaan melkein kuin koira veräjästä, järjestelmämme ei ole aiemman luottamuksen arvoinen. Poliisilaitosta ei toki pidä yhden mätämunan perusteella tuomita, mutta oikeuslaitoksella on nyt näytön paikka. Toivottavasti tämän murhenäytelmän myötä seksuaalirikosten rangaistusasteikkoa tiukennetaan rikoksen vakavuutta vastaavaksi – nykyisin kun 40 % tuomituista raiskaajista selviää teostaan ehdollisella.

Ihailen vilpittömästi tuota rohkeaa nuorta tyttöä, joka uskalsi vaatia hyväksikäyttäjänsä tilille rikoksestaan. Liian moni meistä vaikenee peläten häpeää ja kohtaa kipeät muistot vuosi toisensa jälkeen vain painajaisunissa. Toivottavasti haavasi paranevat ja elämä ja ihmiset kohtelevat sinua jatkossa lempeämmin.

Taru Savolainen
e2