Sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä työskentelevä suomalainen on tyypillisesti ja melko luonnollisestikin mies. Voisi kuvitella, että siviililuonteisissa kriisinhallintatehtävissä olisi yhtäläisesti niin suomalaisia miehiä kuin naisiakin. Tehtävien luonteen kannalta sukupuolella ei pitäisi olla väliä. Siviilikriisinhallinnan parissa työskentelevistä suomalaisista kuitenkin vain noin kolmannes on naisia.

Tahtotila naisten yhtäläiselle osallistumiselle on olemassa. Kansainvälisesti sitä ilmaisee YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma numero 1325, joka on nimeltään ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Sen päätavoitteena on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien

ehkäisyssä, ratkaisemisessa, rauhanrakentamisessa ja yhteiskunnan vakauttamisessa konfliktin jälkeisessä tilanteessa. Suomen kansallisen 1325-toimintaohjelman mukaan ”Suomi (…) huolehtii EU:n ja muiden järjestöjen operaatioista päätettäessä, että tehtäväkuvat ovat sukupuolineutraaleja.”

Suomi lähettää asiantuntijoita eniten EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioihin, muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, ETYJ:n ja NATO:n, tehtäviin sekondeerataan huomattavasti vähemmän. EU:n operaatiot puolestaan ovat poliisi- ja rajapoliisipainotteisia. Poliisioperaatioita on meneillään Palestiinassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Afganistanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa, joihin jokaiseen Suomi lähettää asiantuntijoita. Vaikka poliisioperaatioissa on muunkin alan asiantuntijoita, on valtaosa silti poliiseja ja sen seurauksena suurimmaksi osaksi miehiä. EU:n määritelmän mukaan siviilikriisinhallinnan toimikenttiä ovat poliisi- ja rajapoliisitoimet, oikeusvaltion vahvistaminen, siviilihallinnon vahvistaminen, tarkkailutoiminta, erityisedustajan tukeminen sekä kansainvälinen pelastustoimi.

Vaikka suomalaisten naisten määrä siviilikriisinhallinnan asiantuntijatehtävissä on ollut lievässä NOUSUSSA koko 2000-luvun, ollaan asiassa vielä korjattavaa. Vuoden 2008 lopussa Suomen lähettämistä asiantuntijoista vain 35 kaikista 126 henkilöstä, eli 28 prosenttia, oli naisia. Vuonna 2004 naisia oli 14 prosenttia asiantuntijoista; vuonna 2005 luku kasvoi 21:een ja vuonna 2006 vielä 22 prosenttiin. Miia Mattilan sisäasiainministeriössä keräämän statistiikan mukaan vuosina 2004-2007 noin 19 prosenttia (51/270 henkilöä)siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista oli naisia. Lukumääräisesti eniten oli naispoliiseja, jotka olivat poliisivirkoihin nähden hyvin edustettuna; poliisitehtäviin lähti yhteensä 113 henkeä, joista naisia oli 15 prosenttia. Samaan aikaan naisten osuus poliisiviroista oli 11 prosenttia. Naisten yleisin ammattiala muiden kuin poliisinaisten joukossa oli oikeustieteilijät ja valtio-yhteiskuntatieteilijät. Tasa-arvoisimmin edustettu koulutusala siviilikriisinhallinnassa oli valtio-yhteiskuntatieteet, jolla taustalla olevista asiantuntijoista naisia oli 52 prosenttia.

Naisten määrän kannalta tilastot näyttävät valoisammilta, jos niitä tarkastellaan muiden kuin poliisien osalta. Silloin naisten osuus nousee 41 prosenttiin vuoden 2008 lopun lukemissa. Jos vielä luvuista jätetään pois rajavartiolaitostaustaiset asiantuntijat, jotka EU luokituksen mukaan luetaan myös poliiseiksi, oli 44 prosenttia suomalaisista asiantuntijoista naisia. Laskettaessa kansainväliset pelastustehtävät mukaan, miesvaltaisuus vain vahvistuu. Niin pian kuin esimerkiksi siviilihallinto- ja oikeusvaltiotoimet operaatioiden joukossa lisääntyy, voi suomalaisten ja kansainvälisestikin asiantuntijoiden joukossa olla tasamääräisemmin molempia sukupuolia.

Huomiota tulee myös kiinnittää kansainvälisten järjestöjen rekrytointiprosesseihin. Suomi pyrkii esittämään soveltuvaan tehtävään ehdolle sekä miestä että naista. Lopullisessa valinnassa, jonka tekevät EU ja muut järjestöt, miehet saattavat menestyä naisia paremmin.

Vaikka Suomi kiinnittää henkilöstön rekrytoinnissa järjestelmällisesti huomiota tasa-arvokysymyksiin, ei se takaa määrien tasa-arvoistumista niin kauan kuin kansainvälisen järjestön valinnat eivät noudata samaa periaatetta. Julistukset eivät toimi vielä käytännön tasolla.

Suomalaisten naisten osallistumiseen siviilikriisinhallintatehtäviin voitaisiin vaikuttaa, jos vahvistettaisiin osallistumista esimerkiksi ETYJ:n kohteisiin. Niissä operaatiot eivät ole niin miesvaltaisia ja toimialueet ovat pääasiassa Balkanilla, Kaukasuksella ja Keski Aasiassa kohteissa, joissa ei välitöntä konfliktia ole. Tätä kautta nousisi mahdolliseksi perheen matkaamisen työalueelle. ETYJ:ssä on myös lyhytaikaisia tarkkailijatehtäviä, jotka sopivat pienten lasten vanhemmille ja mahdollistaisivat myös naisten laajemman osallistumisen.

Elisabeth Rehn kiteyttää asian osuvasti: ”Kansainvälinen yhteisö osoittaa liian usein raukkamaisuutta antaen periksi miehisille kansallisille päättäjille. Halutaan välttää kiusallisia tilanteita, ja usein vedotaan kulttuuriin ja uskontoon. Kun osaavia ja koulutettuja naisia löytyy joka maasta, on häpeäksi YK:n jäsenmaille, etteivät ne vaadi naisten tuntuvampaa osallistumista rauhanneuvotteluihin.”

Heini Utunen

Kirjoittaja aloittaa marraskuussa apulaisasiantuntijana YK:n Elintarvike- ja

maatalousjärjestö FAO:n palveluksessa Vietnamissa. Hän on virkavapaalla

koulutussuunnittelijan virasta valtiollisesta Kriisinhallintakeskuksesta.

Mikä siviilikriisinhallinta?

Siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian (2008) mukaan siviilikriisinhallinta kuvataan yleisesti toiminnaksi, jolla tähdätään yhteiskunnan toimintaedellytysten palauttamiseen lähettämällä kriisialueille ulkopuolista ei-sotilaallista asiantuntija-apua. Siviilikriisinhallinta kattaa konfliktien ehkäisemiseen sekä rauhan ja vakauden ylläpitämiseen tähtäävät toimet, mutta myös pitkäkestoisemmat tilapäiset toimet, joiden tavoitteena on vahvistaa julkista hallintoa, oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia ja demokratiaa.” EU:n määritelmän mukaan siviilikriisinhallinnan toimikenttiä ovat poliisi- ja rajapoliisitoimet, oikeusvaltion vahvistaminen, siviilihallinnon vahvistaminen, tarkkailutoiminta, erityisedustajan tukeminen sekä kansainvälinen pelastustoimi. Vuodelle 2009 ulkoasiainministeriö on budjetoinut siviilikriisinhallintamenoihin 18 miljoonaa euroa. Määräraha on mitoitettu niin, että vuositasolla operaatioihin voidaan osallistua 150 henkilötyövuoden panoksella. Suurin osa suomalaisista asiantuntijoista työskentelee EU-operaatioissa, loput YK:n, ETYJ:n tai NATO:n palveluksessa.