"Talouden ja kansan hyvinvoinnin kasvu on meille ilmastoa tärkeämpää”, vastaa Venäjän energiaministeriön ympäristönsuojelusta ja uusiutuvan energian kehityksestä vastaavan osaston varapäällikkö Marija Korznikova Helsingin Sanomien toimittajan kysymykseen maan prioriteeteista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Onneksi Korznikova jatkaa, että myös ympäristön tila ja ilmasto pitää ottaa huomioon päätöksenteossa.

Sama asenne kätkeytyy useimpien kansainvälisten toimijoiden, mukaan lukien ilmastomuutoksen vastaisen taistelun kenraalin EU:n päästövähennyksiä koskeviin julkilausumiin. Talouskasvun takaaminen asetetaan päästöjen leikkaamisen edelle. Järjestys perustellaan ihmisten hyvinvoinnin turvaamisella – onko siis niin, että kasvava talous tarkoittaa hyvinvoinnin lisääntymistä ja hyvinvointi edellyttää talouden kasvua?

Totta on, että yhteiskunnat ja yksilöt tarvitsevat tietyn määrän tuloja ja varallisuutta voidakseen hyvin, hankkiakseen tarvittavat peruspalvelut sekä -hyödykkeet jne. Materiaalisen elintason jatkuvan paranemisen rinnastaminen hyvän olon ja mielen lisääntymiseen ontuu kuitenkin pahasti. Tavoitellessaan rahalla saatavia asioita moni ajaa itsensä loppuun ja unohtaa elää. Meikäläisestä korkeasta elintasosta tinkimällä voi puolestaan saada aikaa käytettäväksi läheistensä kanssa olemiseen ja vaikkapa ilmastonmuutoksen uhkaamista luonnon ihmeistä nauttimiseen.

Nostamalla perustarpeet ylittävän talouskasvun ykköseksi tavoitelistallamme riistämme lastenlapsiltamme mahdollisuuden kokea monia ainutlaatuisia asioita elinympäristössään. Samanlaisena elämä ja ympäristö eivät toki tule säilymään, sillä ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa vaatimaan sopeutumistoimia. Pahimmassa tapauksessa tulevat sukupolvet kaikkialla joutuvat sopeutumaan lisääntyviin tuhoisiin luonnonkatastrofeihin, jatkuvaan hengityssuojainten käyttöön ulkona, pulloveden juomiseen, lasten ulkoilurajoitteisiin ym. asioihin, jotka ovat jo nyt osa ihmisten elämää monessa maailmankolkassa. Miljoonat voivat joutua jättämään kotinsa. Haluammeko todella pakottaa jälkipolvet sopeutumaan uhanalaiseen elämään siksi, ettemme itse osanneet olla riittävän kauaskatseisia tai viitsineet tinkiä taulutelkkareista ja perheen kakkosautoista? Onko meillä siihen edes oikeutta?

Ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei saa alistaa vanhaan elinkeinorakenteeseen perustuvan talouskasvun suosimiselle. Talouselämän on sopeuduttava ilmastotaisteluun, joka avaa monenlaisia uusia bisnesmahdollisuuksia. Ihminen kun voi tinkiä tavaroista, järjestää esimerkiksi lasten päivähoitoa naapuruston vanhempien talkoilla ja huolehtia hiukan enemmän vanhemmistaan. Ilman puhdasta ilmastoa elämä muuttuu paljon vaikeammaksi.

Taru Savolainen
e2