Uhka: Suuret ikäluokat vanhenevat, valtakunnan valtaavat mummot ja papat.

Puhumme usein eläke- ja hoivapommista ja pelkäämme vanhushuollon kasvavia kustannuksia.  Suppea näkökulma estää huomaamasta, että kyse on paljon muustakin kuin huoltosuhteen heikkenemisestä.

Ikääntyminen on mahdollisuus. Keskustellaan mieluummin siis vaikkapa vauhdikkaista ikäihmisistä. Menneisiin vuosikymmeniin verrattuna seniorikansalaisistamme yhä suurempi osa on hyvätuloisia, aktiivisia ja halukkaita kehittämään ja käyttämään osaamistaan. Nämä ikäihmiset eivät tyydy askartelemaan pääsiäispupuja.

Niin sanottu kolmas ikä on monelle riippumattomuutta, vapautta ja itsensä toteuttamista. Yksi kunnostaa mökkiä, toinen ostaa lomaosakkeen Espanjasta ja kolmas nauttii kulttuuriharrastuksista ja läheisten auttamisesta.

Ajatuspaja e2:n vertaistuotantoselvitys (15.10.2010) osoittaa, että myös vertaistuotannon kannalta seniorikansalaiset ovat iso mahdollisuus. Ikäihmiset voivat toimia vertaistuottajina esimerkiksi omaishoitajina, harrastustoiminnan ohjaajina ja vaikkapa ulkoiluystävänä tai mikrotukihenkilönä. Meidän kannattaisi kysyä näiltä seniorikansalaisilta, ”osaatko”, ”autatko”, ”mitä mieltä sinä olet”?

En muutenkaan voi hyväksyä ajatusta, että ikääntyminen olisi ongelma. Olemmehan saavuttaneet jotain sellaista, mistä aikaisemmat sukupolvet ovat voineet vain haaveilla. Ongelma ei ole ikääntyminen, vaan se, miten ikäännytään.

Eläkepommiretoriikan rinnalla toinen hyvä esimerkki vaikeasta suhtautumisestamme ikääntymiseen on niin sanottu "mummotulva"-ilmiö. Kahden iäkkään ulkomaalaisen iso-äidin, Irina Antonovan ja Evelyn Fadayel, oleskelulupa-asiat nostattivat vilkkaan keskustelun ulkomaalaislaista ja oleskeluluvan myöntämisestä Suomen kansalaisen vanhemmalle.

Vaikuttaa siltä, että varsinkin osa valtakunnallisista päättäjistämme pelkää isoäiti-invaasio horjuttavan hyvinvointivaltiomme jähmeitä järjestelmiä. (Niin kukapa tänne Suomeen ei haluaisi: kaunis ilma, mukavat ihmiset ja hyvä ruoka.)

Ja taas mummot ja papat nähdään ongelmana.  Todellisuudessa isovanhemmat rikastuttavat ja ilostuttavat lapsiensa ja lastenlapsiensa elämää. (Ja toiminevat usein myös vertaistuottajina perheessä ja lähiyhteisössä.) Emmekö me osaa jättää inhimillisyydelle tilaa? Isoäitien oleskelulupa-asioissakin keskustelemme mieluummin oikeudellisesta vallanjaosta, vaikka kysymys on inhimillisestä elämästä.

Johtopäätös: meidän suomalaisten tulisi katsoa ikääntymistä paljon laajemmasta näkökulmasta.

Katariina Salmisalo

Hankesuunnittelija