Ajatuspaja e2 järjesti 18.7. MTV3:n järjestämän Suomi Areena -tapahtuman yhteydessä paneelikeskustelun "Aktiivisten diktatuuri? - Näkökulmia kuntatason vallankäyttöön". Paneeliin osallistuivat kansanedustaja Heli Paasio, dosentti Juha Nurmela Tulevaisuuden tutkimuksen seurasta, SYL:n puheenjohtaja Lasse Männistö sekä koulutussuunnittelija Eeva Kalli. Puheenjohtajana toimi tutkija Peter Ekholm.

Paneelin aluksi keskusteltiin kuntalaisten kiinnostuksesta paikalliseen vaikuttamiseen.
Heli Paasion mielestä aitoa kiinnostusvajetta ei ole olemassa, kiinnostus olisi vain saatava paremmin kanavoitua vaikuttamiseen. Kuntalaisia pitäisi rohkaista ilmaisemaan mielipiteensä ja osallistumaan.

Lasse Männistö korosti poliitikkojen vastuuta. Heidän tulisi käyttää ymmärrettävää kieltä ja edesauttaa sitä, ettei politiikkaa nähdä vain pelinä tai pienen piirin yksityisasiana. Päätöksentekoprosessit olisi avattava, asioita konkretisoitava ja yksinkertaistettava.

Eeva Kallin mielestä kuntalaiset pitäisi saada uskomaan, että politiikan tekemisellä on merkitystä. Puoluetoiminta on hidas, mutta toimiva tie vaikuttaa asioihin.

Männistön mielestä asian ydin on siinä, kiinnostuvatko ihmiset ylipäätään asioista. Aktiivisuuteen on kasvettava itse. Politiikka tulisi yhdistää konkreettisiin, jokaista kansalaista koskettaviin asioihin.

Paasio nosti esille myös ajankäytön ongelman: harvalla ei-ammattipoliitikolla on aikaa tehdä politiikkaa riittävästi, vaikka mielenkiintoa olisikin. Politiikka on todellisuudessa harvainvaltaa. Poliitikkojen tulisi myös pohtia kannustimiaan: ohjaako heidän toimintaansa enemmän asiasubstanssi vai valta? Poliitikoilla pitäisi olla enemmän rohkeutta ilmaista mielipiteensä.
Myös Männistö oli huolissaan siitä, miten nuoret ehtivät osallistua politiikkaan opintojen ja työnteon ohella. Nuoria kannustetaan myös perustamaan perhe nykyistä aiemmin, eli jo opiskeluaikana. Miten tämän lisäksi ehtisi olla mukana politiikassa?

Juha Nurmelan mielestä Suomen eliitti on ollut poikkeuksellisen yhtenäinen. Vaikuttaminen vaatisi nykyistä enemmän asiantuntemusta. Esimerkiksi kuntien lautakunnat olisi saatava uskomaan, että heillä on valta päättää asioista. Ongelmana on myös se, etteivät ihmiset välttämättä ymmärrä yhteiskunnan syy-seuraussuhteita. Tanskassa on järjestetty tätä tarkoitusta varten ns. tulevaisuusraateja. Tämän tyyppistä toimintatapaa voisi tuoda myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kalli korosti, että kansalaiskasvatuksen tulisi alkaa jo lapsuudessa. Lapsia ja nuoria tulisi rohkaista ilmaisemaan mielipiteensä. Myös äänestämisen merkitystä olisi korostettava enemmän. Paasion mielestä vaikuttamisen ja osallistumisen pitäisi olla läsnä kaikkialla, ei vain esimerkiksi erillisenä oppiaineena koulussa.

Erilaiset järjestöt tulisi saada paremmin mukaan päätöksentekoon ja kansalaisia olisi kuultava enemmän. Kalli heitti lopuksi ilmaan kysymyksen, ovatko asiat vallanpitäjien mielestä tarpeeksi hyvin?