Järjestöillä huoli Suomen kehitysyhteistyön suunnasta ja suuruudesta
Hallitus on unohtanut kehitysmaiden köyhät kaventaessaan kumppanimaiden julkisen sektorin tukea ja tehnyt kehitysyhteistyöstä suomalaisyritysten vienninedistämisvälineen. Kehityspolitiikkaa valmistellaan pienissä piireissä eikä kumppanimailla ole riittävästi sanavaltaa sen sisällön suunnittelussa. Viime vuodet euromääräisessä kasvussa ollut kehitysrahoitus uhkaa kääntyä laskuun laman myötä. Muun muassa tällaisiin väitteisiin hallituspuolueiden edustajat saivat vastata eilen Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan järjestämässä seminaarissa Helsingissä.
Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen (kesk.) kertoi Suomen satsausten tiettyjen kumppanimaiden terveys- ja koulutussektorien tukemiseen pienentyneen avunantajien keskinäisen koordinaation paranemisen vuoksi: Avunantajamaat ja vastaanottaja kokoontuvat saman pöydän ääreen sopimaan kehitysyhteistyön kokonaisuudesta, ja jakavat tuettavat sektorit keskenään kumppanimaan tarpeiden mukaan. Suomi ei siis suinkaan jätä kumppaneitaan oman onnensa nojaan terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisessä, vaan vastuu niiden tukemisesta ainoastaan siirtyy toiselle avunantajalle.
Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Ritva Koukku-Ronde antoi Tiilikaiselle taustatukea koordinaatiokeskustelussa. Koukku-Ronde myös lupasi ministeriön julkaisevan kaikkia kovasti kiinnostavat maakohtaiset osallistumissuunnitelmat niiden valmistuttua. Keskeneräisten asiakirjojen antamista julkisuuteen kesken kumppanimaiden kanssa käytävien kahdenvälisten neuvottelujen ei ole koettu tarkoituksenmukaiseksi.
Vihreiden kansanedustaja Johanna Sumuvuoren mukaan Suomen kehitysrahoituksen jälkeenjääneisyys juontaa juurensa paljon puolikasta hallituskautta pidemmälle. Sumuvuori totesikin nykyisen hallituksen olevan rahoituskysymyksessä edeltäjiään parempi, joskin myös petraamisen varaa vielä on. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että kuluvalla hallituskaudella tehdyt määrärahojen korotukset riittävät taloustaantuman avittamana nostamaan Suomen kehitysyhteistyöbudjetin luvattuun 0,51 % bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.) kehottikin järjestöväkeä kääntämään katseensa tulevaisuuteen, vuosiin 2010-2015, jolloin kehitysrahoituksen osuus tulisi nostaa 0,51 %:sta 0,7 %:iin bktl:sta.
Keskustelu kehitysyhteistyön sisällöstä ei saa jäädä euroista inttämisen varjoon, mutta varakkaampien maiden on myös pidettävä kiinni annetuista apulupauksista, lamasta huolimatta. Ennen paneelikeskustelua puhuneen oppositiokansanedustaja Minna Sirnön (vas.) sanoin: ”Jokainen kehitysrahoitussitoumuksista säästetty euro on kuolemantuomio jollekin Afrikan, Aasian tai Latinalaisen Amerikan asukkaalle.”
Takaisin
Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen (kesk.) kertoi Suomen satsausten tiettyjen kumppanimaiden terveys- ja koulutussektorien tukemiseen pienentyneen avunantajien keskinäisen koordinaation paranemisen vuoksi: Avunantajamaat ja vastaanottaja kokoontuvat saman pöydän ääreen sopimaan kehitysyhteistyön kokonaisuudesta, ja jakavat tuettavat sektorit keskenään kumppanimaan tarpeiden mukaan. Suomi ei siis suinkaan jätä kumppaneitaan oman onnensa nojaan terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisessä, vaan vastuu niiden tukemisesta ainoastaan siirtyy toiselle avunantajalle.
Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Ritva Koukku-Ronde antoi Tiilikaiselle taustatukea koordinaatiokeskustelussa. Koukku-Ronde myös lupasi ministeriön julkaisevan kaikkia kovasti kiinnostavat maakohtaiset osallistumissuunnitelmat niiden valmistuttua. Keskeneräisten asiakirjojen antamista julkisuuteen kesken kumppanimaiden kanssa käytävien kahdenvälisten neuvottelujen ei ole koettu tarkoituksenmukaiseksi.
Vihreiden kansanedustaja Johanna Sumuvuoren mukaan Suomen kehitysrahoituksen jälkeenjääneisyys juontaa juurensa paljon puolikasta hallituskautta pidemmälle. Sumuvuori totesikin nykyisen hallituksen olevan rahoituskysymyksessä edeltäjiään parempi, joskin myös petraamisen varaa vielä on. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että kuluvalla hallituskaudella tehdyt määrärahojen korotukset riittävät taloustaantuman avittamana nostamaan Suomen kehitysyhteistyöbudjetin luvattuun 0,51 % bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.) kehottikin järjestöväkeä kääntämään katseensa tulevaisuuteen, vuosiin 2010-2015, jolloin kehitysrahoituksen osuus tulisi nostaa 0,51 %:sta 0,7 %:iin bktl:sta.
Keskustelu kehitysyhteistyön sisällöstä ei saa jäädä euroista inttämisen varjoon, mutta varakkaampien maiden on myös pidettävä kiinni annetuista apulupauksista, lamasta huolimatta. Ennen paneelikeskustelua puhuneen oppositiokansanedustaja Minna Sirnön (vas.) sanoin: ”Jokainen kehitysrahoitussitoumuksista säästetty euro on kuolemantuomio jollekin Afrikan, Aasian tai Latinalaisen Amerikan asukkaalle.”