Vieraskynä Uutisvuoksi 27.6.2011

Suomalainen kuluttaa keskimäärin 155 litraa vettä päivässä. Meille puhdas vesi on itsestäänselvyys: vettä tulee hanasta, sitä vedetään alas vessanpöntöstä, käytetään autonpesuun ja nurmikon kasteluun. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa arkea täytyy pyörittää 15 litralla vettä päivässä.

Meillä suomalaisilla vettä on runsaasti. Harva tulee kovin usein ajatelleeksi, että emme selviäisi ilman sitä: jo muutama päivä ilman puhdasta juomavettä olisi kohtalokasta. Vesi ei kuitenkaan sammuta pelkästään janoa, vaan sitä tarvitaan ruoan tuottamiseen ja peseytymiseen. Lisäksi rakentamiseen ja lähes minkä tahansa tavaran tuottamiseen tarvitaan vettä. Maailman vesivarat kuitenkin vähenevät koko ajan eikä puhdas vesi jakaannu tasaisesti maapalolla.

Ilmastonmuutos ja väestönkasvu vaikeuttavat puhtaan veden saantia. Ongelmia on laidasta laitaan: on tulvia ja rankkasateita, kuivuutta, saastuneita vesistöjä, puutteellista viemäröintiä ja liian kallista juomavettä. Arvioiden mukaan kymmenen vuoden kuluttua lähes puolet maapallon ihmisistä jää ilman vettä joko siksi, että käytettävissä oleva vesi on likaista, tai koska vettä ei yksinkertaisesti ole.

Suomessa riittää vettä, miksi meidän siis pitäisi välittää? Koska se on inhimillistä ja koska elämän edellytysten ehtyminen pakottaa ihmisiä lähtemään kotiseuduiltaan ja etsimään parempia elinoloja toisaalta. Vesipakolaisuus tulee tutuksi myös suomalaisille tulevaisuudessa.  Esimerkiksi viime sunnuntaina Unicef varoitti tulvien aiheuttamista tautiepidemioista Filippiineillä, missä lähes puoli miljoonaa lasta uhkaa sairastua tautiepidemioihin. Tulvien takia kodeistaan pois joutuneita lapsia uhkaavat ripulitaudit ja keuhkokuume.

Voimme vaikuttaa toiminnallamme toisten elämänlaatuun. Suomalaisilla on vahvaa vesiosaamista. Meillä tiedetään, että toimiva infrastruktuuri auttaa saamaan niukat vesivarat riittämään paremmin (kastelutekniikat, vuotavien putkien korjaaminen, sadeveden keruu, jäteveden kierrätys maatalouden käyttöön jne.) ja hyödyntämään vesipiikit, kuten rankkasateet, tai ainakin minimoimaan tulvien vaikutukset. Jakamalla tätä osaamista voimme auttaa. Siksi suomalaisen osaamisen hyödyntäminen ja vesialan kehitysyhteistyö ovat tärkeitä.

Itse voimme säästää kehitysmaiden vesivaroja käyttämällä säästeliäästi virtuaalivettä, eli vettä, jonka mikä tahansa tuote on käyttänyt ennen kuin se päätyy kuluttajalle. Jos esimerkiksi juot noin litran kahvia päivässä, nautit samalla yli tuhat litraa virtuaalivettä. Tästä vesimäärästä valtaosa on kulunut kahvipensaan tarpeisiin eli ylläpitänyt sen elintoimintoja kasvukauden ajan.

Vesi on tulevaisuudessa arvokkaampaa kuin öljy. Öljyn tavoin se voi päätyä virtaamaan putkia pitkin maasta toiseen. Oikeudenmukaisesta vesivarojen jaosta on syytä pitää huolta, ettei vedestä, jota meillä on vielä varaa tuhlatakin tule lapsenlastemme sukupolven sotienaiheuttajaa.

Ajatuspaja e2:n Janottaako?-kiertue saapuu Imatran Big Bandeille 4.-5.7. Janottaako?-hanke lisää kansalaisten tietoisuutta kehitysmaiden vesikysymyksistä. Hankkeessa kerrotaan esimerkein puhtaan veden välttämättömyydestä ja merkityksestä kehitysmaissa sekä suomalaisen vesisektorin kehitysyhteistyöstä.

Tavataan siis Koskentorilla!

Katariina Salmisalo
Hankesuunnittelija, Ajatuspaja e2