Kosovo kasvaa valtioksi?
Kosovon autonomisessa provinssissa järjestettiin sodanjälkeisen ajan viidennet vaalit 17.11. Kosovoa hallinnoiva YK:n osasto (United Nations Mission in Kosovo) päätti järjestää vaalit vain muutaman kuukauden varoituksella. Vaalit haluttiin järjestää ennen kuin Kosovon statuksesta neuvotteleva välittäjäryhmä; EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostama troikka antaa esityksensä joulukuussa.
Kosovon vaaleihin osallistuneet tärkeimmät albaanipuolueet ilmaisivat vaatimuksensa maan itsenäisyydestä hyvin selvästi jo vaalikampanjoiden aikana. Kosovon vaalit voittaneen, aiemman oppositiopuolue PDK:n puheenjohtaja Hashim Thaci on ilmoittanut aikovansa julistaa tarvittaessa yksipuolisesti itsenäisyyden heti 10.12.2007 jälkeen.
Vaalien nopea aikataulu aiheutti valmisteluissa monia käytännön ongelmia. Lisäksi monen kansainvälisen järjestön yhteistoiminnalla järjestetyt vaalit olivat erittäin monimutkaiset. Ensimmäistä kertaa järjestettävien suorien pormestarivaalien ohella valittiin lisäksi paikalliset valtuustot että provinssin parlamentti. Puoluelistojen ohella äänestettiin avoimena listavaalina ehdokkaita aina kymmeneen henkilöön asti. Yhden äänestäjän vierailu uurnilla kesti arviolta hieman yli varttitunnin. Paikallisvaalien ääntenlasku jatkuu vielä vaaleja seuranneella viikolla ja pormestarivaalien toinen kierros järjestetään joulukuun alussa niissä kunnissa, joissa yksikään ehdokas ei saanut yli puolta äänistä. Suuri määrä ääniä on jouduttu hylkäämään, sillä äänestäjät eivät ole suurista tiedotustoimista huolimatta osanneet äänestää.
Yksi kansainvälisten toimijoiden tuoma erikoispiirre vaaleihin oli se, että joka kolmannen ehdokkaan oli oltava vähemmän edustetusta sukupuolesta. Myös joka kolmas valittu, äänimäärästä huolimatta, tuli olla vähemmän edustettu eli käytännöllisesti katsottuna nainen. Mikäli Kosovon albaanit olisivat vaalit itse järjestäneet, ei tällaisia kiintiöpakotteita nähtävästi olisi ollut. Monessakaan eurooppalaisessa valtiossa tällainen kiintiöpakote tuskin saisi kannatusta.
Ongelmallisinta vaaleissa oli, että provinssin parlamentin vaalit järjestettiin samanaikaisesti paikallisvaalien kanssa. Maan suurin vähemmistöryhmä, yli 100 000 serbiä, boikotoivat kaikkia kolmea vaalia laajasti, sillä alueen parlamenttivaaleja leimasi Kosovon albaanien itsenäisyysvaatimukset. Belgradista tulleet boikottivaatimukset karkottivat niin Kosovon serbivähemmistöön kuuluvat vaalivirkailijat, ehdokkaat kuin äänestäjätkin. Kansainvälinen yhteisö varusti pohjoiset ja muut serbienemmistöalueet liikkuvilla äänestyspisteillä, käytännössä YK:n kuorma-autoilla, joiden lavalla saattoi käydä äänensä antamassa. Serbian suojelusta vailla olevat Kosovon serbit eivät uskaltautuneet ehdolle tai äänestämään. Erään serbipormestariehdokkaan taloon hyökättiin vaalien vastaisena yönä polttopulloilla, serbien toimesta. Belgradin käsitys paikallisesta kansanvallasta on vähintäänkin kyseenalainen.
Kosovon albaanit suurimpana etnisenä ryhmänä osallistuivat noin 45 prosentin aktiivisuudella parlamenttivaaleihin. Alueen parlamenttipaikat jakautuivat 100 albaanin kesken ja loput 20 paikkaa on jaettu vähemmistöille, siten että serbeillä on 10 paikkaa. Aikaisemmassakaan parlamentissa istuneet serbit eivät itse kokouksiin ole osallistuneet. Loput kymmenen parlamenttipaikkaa kuuluvat turkkilaisille, bosnialaisille ja romaneille.
Koko äänestäjäkuntaan kuului noin 1,5 miljoonaa kosovolaista. Tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan, sillä esimerkiksi väestörekisterit eivät ole ajan tasalla. Äänestäjien joukossa oli mm. tammikuussa 2006 edesmennyt presidentti Ibrahim Rugova. Ehdokkaina oli myös kuolleita. Lisäksi Balkanin sotien aikana alueen pakolaisilta, sekä albaaneilta ja serbeiltä, paitsi takavarikoitiin, myös katosi tai vanhentui henkilöllisyyspapereita. Jopa 20 000 ilman henkilöllisyystodistusta Kosovossa asuvaa äänestäjää kävi etukäteen anomassa oikeutta äänestää. Vielä muutamaa päivää ennen vaaleja päätettiin lisätä kelvolliseksi todisteeksi henkilöllisyydestä entisen Jugoslavian passit ja ajokortit.
Vaikka vaalit olivat yleislinjassa avoimet ja vapaat, niin täytyy esittää kysymys, onko sellainen alue valmis itsenäiseksi, joka ei ole kykenevä järjestämään demokratian perusasiaa eli vaaleja. Paikallinen omistajuus vaaleista puuttui täysin, sillä YK ja ETYJ järjestivät ne alusta loppuun.
Kansainvälisen yhteisön, pääasiassa YK:n suhtautuminen mahdollisesti joulukuussa kuultaviin itsenäisyysjulistuksiin on vielä epäselvä. Alueen poliittisen kehityksen kannalta kaikki on epävarmaa. Yksi asia on kuitenkin varma: Kosovon nykyisellä syntyvyydellä, joka on Manner-Euroopan korkein, alueen väkiluku saavuttaa vuonna 2050 jopa 4,5 miljoonan rajapyykin. Väestönkasvun osalta provinssi näyttää siis kasvavan valtioksi.
Heini Utunen Ziv
Kirjoittaja on jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu ja EU:n alueiden komitean ulkosuhdevaliokunnan ja Länsi-Balkan-työryhmän liberaalidemokraatti jäsen. Kirjoittaja osallistui Kosovon vaalien tarkkailutehtäviin marraskuussa 2007.
Takaisin
Kosovon vaaleihin osallistuneet tärkeimmät albaanipuolueet ilmaisivat vaatimuksensa maan itsenäisyydestä hyvin selvästi jo vaalikampanjoiden aikana. Kosovon vaalit voittaneen, aiemman oppositiopuolue PDK:n puheenjohtaja Hashim Thaci on ilmoittanut aikovansa julistaa tarvittaessa yksipuolisesti itsenäisyyden heti 10.12.2007 jälkeen.
Vaalien nopea aikataulu aiheutti valmisteluissa monia käytännön ongelmia. Lisäksi monen kansainvälisen järjestön yhteistoiminnalla järjestetyt vaalit olivat erittäin monimutkaiset. Ensimmäistä kertaa järjestettävien suorien pormestarivaalien ohella valittiin lisäksi paikalliset valtuustot että provinssin parlamentti. Puoluelistojen ohella äänestettiin avoimena listavaalina ehdokkaita aina kymmeneen henkilöön asti. Yhden äänestäjän vierailu uurnilla kesti arviolta hieman yli varttitunnin. Paikallisvaalien ääntenlasku jatkuu vielä vaaleja seuranneella viikolla ja pormestarivaalien toinen kierros järjestetään joulukuun alussa niissä kunnissa, joissa yksikään ehdokas ei saanut yli puolta äänistä. Suuri määrä ääniä on jouduttu hylkäämään, sillä äänestäjät eivät ole suurista tiedotustoimista huolimatta osanneet äänestää.
Yksi kansainvälisten toimijoiden tuoma erikoispiirre vaaleihin oli se, että joka kolmannen ehdokkaan oli oltava vähemmän edustetusta sukupuolesta. Myös joka kolmas valittu, äänimäärästä huolimatta, tuli olla vähemmän edustettu eli käytännöllisesti katsottuna nainen. Mikäli Kosovon albaanit olisivat vaalit itse järjestäneet, ei tällaisia kiintiöpakotteita nähtävästi olisi ollut. Monessakaan eurooppalaisessa valtiossa tällainen kiintiöpakote tuskin saisi kannatusta.
Ongelmallisinta vaaleissa oli, että provinssin parlamentin vaalit järjestettiin samanaikaisesti paikallisvaalien kanssa. Maan suurin vähemmistöryhmä, yli 100 000 serbiä, boikotoivat kaikkia kolmea vaalia laajasti, sillä alueen parlamenttivaaleja leimasi Kosovon albaanien itsenäisyysvaatimukset. Belgradista tulleet boikottivaatimukset karkottivat niin Kosovon serbivähemmistöön kuuluvat vaalivirkailijat, ehdokkaat kuin äänestäjätkin. Kansainvälinen yhteisö varusti pohjoiset ja muut serbienemmistöalueet liikkuvilla äänestyspisteillä, käytännössä YK:n kuorma-autoilla, joiden lavalla saattoi käydä äänensä antamassa. Serbian suojelusta vailla olevat Kosovon serbit eivät uskaltautuneet ehdolle tai äänestämään. Erään serbipormestariehdokkaan taloon hyökättiin vaalien vastaisena yönä polttopulloilla, serbien toimesta. Belgradin käsitys paikallisesta kansanvallasta on vähintäänkin kyseenalainen.
Kosovon albaanit suurimpana etnisenä ryhmänä osallistuivat noin 45 prosentin aktiivisuudella parlamenttivaaleihin. Alueen parlamenttipaikat jakautuivat 100 albaanin kesken ja loput 20 paikkaa on jaettu vähemmistöille, siten että serbeillä on 10 paikkaa. Aikaisemmassakaan parlamentissa istuneet serbit eivät itse kokouksiin ole osallistuneet. Loput kymmenen parlamenttipaikkaa kuuluvat turkkilaisille, bosnialaisille ja romaneille.
Koko äänestäjäkuntaan kuului noin 1,5 miljoonaa kosovolaista. Tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan, sillä esimerkiksi väestörekisterit eivät ole ajan tasalla. Äänestäjien joukossa oli mm. tammikuussa 2006 edesmennyt presidentti Ibrahim Rugova. Ehdokkaina oli myös kuolleita. Lisäksi Balkanin sotien aikana alueen pakolaisilta, sekä albaaneilta ja serbeiltä, paitsi takavarikoitiin, myös katosi tai vanhentui henkilöllisyyspapereita. Jopa 20 000 ilman henkilöllisyystodistusta Kosovossa asuvaa äänestäjää kävi etukäteen anomassa oikeutta äänestää. Vielä muutamaa päivää ennen vaaleja päätettiin lisätä kelvolliseksi todisteeksi henkilöllisyydestä entisen Jugoslavian passit ja ajokortit.
Vaikka vaalit olivat yleislinjassa avoimet ja vapaat, niin täytyy esittää kysymys, onko sellainen alue valmis itsenäiseksi, joka ei ole kykenevä järjestämään demokratian perusasiaa eli vaaleja. Paikallinen omistajuus vaaleista puuttui täysin, sillä YK ja ETYJ järjestivät ne alusta loppuun.
Kansainvälisen yhteisön, pääasiassa YK:n suhtautuminen mahdollisesti joulukuussa kuultaviin itsenäisyysjulistuksiin on vielä epäselvä. Alueen poliittisen kehityksen kannalta kaikki on epävarmaa. Yksi asia on kuitenkin varma: Kosovon nykyisellä syntyvyydellä, joka on Manner-Euroopan korkein, alueen väkiluku saavuttaa vuonna 2050 jopa 4,5 miljoonan rajapyykin. Väestönkasvun osalta provinssi näyttää siis kasvavan valtioksi.
Heini Utunen Ziv
Kirjoittaja on jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu ja EU:n alueiden komitean ulkosuhdevaliokunnan ja Länsi-Balkan-työryhmän liberaalidemokraatti jäsen. Kirjoittaja osallistui Kosovon vaalien tarkkailutehtäviin marraskuussa 2007.