Nyt ottaa pannuun kuin pientä oravaa, jonka talvivaraston ainoa käpy on jäässä. Saimme aamulla Aidan ja monien muiden matkalaisten kanssa nauttia Palestiinan maaseutumaisemista ja auringonpaisteesta yliannostukseen asti niin sanotulla lentävällä check pointilla. Tavallisesti tunnissa taittuvaan matkaan Nablusista Ramallahiin kului tänään kolme ja puoli tuntia.

Kiitos yhdysvaltalaisen arvovieraan Länsirannan liikenne oli jumissa, palestiinalaisten ajoneuvot ja matkustajien henkilöllisyystodistukset tutkittiin erityisellä huolella. Osansa Israelin otteen kiristymiseen lienee silläkin, että parikymmentä Jerusalemin asukasta joutui tiistaina palestiinalaisen ohjastaman maanrakennuskoneen hampaisiin. Ainoa kuolonuhri oli koneen kuljettaja.

Perusteluista huolimatta toimet tuntuivat ylimitoitetuilta. Kollektiivinen kurittaminen vaikeuttaa eniten työmatkalaisten, opiskelijoiden ja muiden päivittäisiä asioitaan hoitavien ihmisten elämää eikä suinkaan paranna kenenkään turvallisuutta. Epäoikeudenmukaisuus ja alistaminen tapaavat johtaa äärimmäisiin vastareaktioihin.

Palestiinalaisten ystävieni niin sanottu normaali elämä suututtaa ja surettaa minua. He ovat kasvaneet miehityksen alla, tottuneet ulkonaliikkumiskieltoihin, sotilaiden öisiin vierailuihin omassa tai naapurin kodissa, siihen etteivät voi vapaasti matkustaa kaupungista toiseen. Reaktiot arjen mahdottomuuteen ovat erilaisia. Osa tapaamistani ihmisistä on vakaasti päättänyt pysyä Länsirannalla, jopa juuri Nablusissa, toiset puolestaan tekevät kaikkensa päästäkseen muuttamaan ulkomaille. Jotkut etsivät parhaansa mukaan onnea vallitsevista oloista, toiset tekevät hartiavoimin töitä yhteisönsä ja elinympäristönsä kehittämiseksi.

Nablusista poispääsyä etsiviä on helppo ymmärtää. Israelin armeijan kaksi viikkoa sitten aloittama tehostettu ratsia-aalto on jatkunut tauotta. Joka aamu saa paikallisuutisista lukea pidätyksistä ja takavarikointi-iskuista sekä järjestöjen että yritysten toimitiloihin. Pidätettyjen joukossa on paikallispoliitikkoja, opiskelijoita, yrittäjiä ja järjestöaktiiveja, perusteena edelleen epäilyt yhteyksistä Hamasiin tai sen toiminnan rahoittamiseen. Ja nämä toimet ovat vain yksi lenkki pitkässä ketjussa.

Arvostan suunnattomasti heitä, jotka jaksavat osallistua yhteiskunnan rakennustalkoisiin siitäkin huolimatta, että työ välillä tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelulta. Vauhtia myllyn lapoihin antavat sekä Israelin toiminta että palestiinalaisten oman hallinnon haasteet: instituutioiden heikkous, korruptio ja eripuraisuus. Toivottavasti uudistajien energia ja voimavarat riittävät muutoksen aikaansaamiseen.

Taru Savolainen
e2