Kun aikanaan puhuttiin liukuhihnatyöstä Fordin tehtailla, nyt liukuhihnalaiset ovat markettien kassoilla. Rahastuspalvelu alkaa olla ainoa palvelu hypermarketeissa. Palveleminen on kallista. Siksi se on ulkoistettu. Palvelun tuottaa kuluttaja.

Sosiologit ovat jo hyvä aikaa puhuneet kulutustyöstä. Pikkuhiljaa tapahtunut kehitys on hämmentävä. Takavuosikymmeninä suuri edistysaskel oli Ruotsinlaivojen seisova pöytä. Itsepalvelu oli halpaa ja tehokasta. Sitten mopo karkasi.

Itsepalvelumyymälät ja -kahvilat sekä ’osta ihana koottava olohuone’ ovat tyyppiesimerkkejä. Limuautomaatti on paljon nopeampi kuin yksikään tarjoilija eivätkä napakat pankkitoimihenkilöt voita pankkiautomaatteja. ’Tule meille rakentamaan unelmiesi lomamatka tai osta halpa valmis paketti.’ Saat parasta mahdollista itsellesi sopivaa palvelua, kun tyydytät itse omat tarpeesi. Tilanne on nurinkuristunut: kuka hakee bensaa palveluasemalta?

Hyvää ’kokoa ja rakenna onnesi’ -kehityksessä on se, että useimmille miehille on tullut mieluista puuhaa ja mahdollisuus osoittaa tarpeellisuutensa. Takaperoista kehityksessä on se, että kaikilla ei ole seisovaa pöytää. Kaikki eivät osaa valmistaa omia tuotteitaan ja palvella itseään. Ei kyse ole uusavuttomuudesta vaan yhä useampien syrjäytymisestä.

Huonekalut kasattiin ennenkin itse, mutta kaikki ruoka ei käynyt kaupan kautta. Itsepalvelu on yhteiskunnallisessa työnjaossa taka-askel. Jos laskee omalle kulutustyölleen hinnan, tavara tulee tosi kalliiksi. Jos lasken, mikä hinta on itse kokoamillani tuotteilla ja itse viritetyillä kodinkoneilla, totuus on se, että minulla ei ole niihin varaa.

Ikään kuin vastauksena tähän itseään palvelijoiden tehottomuuteen ja kyvyttömyyteen IKEA on kehittänyt loistavan uussanan: palvelutuote. Kyseessä on tuote, joka palveluyhteiskunnassa edellyttää myyjää. Kun yhtiön liikeideaa tarkastelee, kyseessä ei varmaankaan ole itsepalveluyhteiskuntaa vastaan suunnattu hyökkäys. Taitaa pikemminkin olla tiedostamaton parodia.

Kehitys on siinä mielessä kiinnostava, että puheet kuluttajaboikoteista voidaan vähitellen siirtää unholaan palvelualoilla. Ajatus siitä, että huonekalunsa kasannut ihminen melskaa saamastaan huonosta palvelusta ja uhkaa boikotilla on jo outo.

Vaihtoehtona olisi palvelu, mutta se on niin kallista. Pikemminkin jatkossa parturit vuokraavat asiakkaille tuoleja ja vempaimia, jotta vanhemmat voivat leikata lastensa tukan. Myöhemmässä kehitysvaiheessa vuokrataan lattia, johon voi tuoda oman tuolin, jollaisen voi ostaa koottavaksi joka kodin parturivälinekeskuksesta.

Kuulun olennaisin osin tähän palveluyhteiskunnan uussyrjäytyneiden kasvavaan ryhmään. Jos kehitys kehittyy, olemme tulevaisuudessa enemmistö. Elämänlaatu heikkenee yhä useammalla.

Peter Ekholm
Tutkija