Entä jos Suomessa jumittaa johtaminen?

EK:n johtaja Sami Pakarinen tviittasi aamulla harmillisen tiedon: työnantajayrittäjien määrä on tippunut alle 70 000:een (pl. maa-, metsä- ja kalatalous). Maikkarin uutisissa oli tieto konkurssihakemusten määrästä: viidessä vuodessa nousua yli 30 prosenttia. Yle kertoi, että työttömiä oli joulukuussa Tilastokeskuksen mukaan 27000 enemmän kuin vuosi sitten.
Näitä uutisia ei todellakaan kaivattaisi. Voimme selittää kielteistä kierrettä yleisellä epävarmuudella ja maailmantilanteella. Suomi on onneksi niin kompaktin kokoinen maa, että voimme tehdä rytminvaihdoksia itse. Erityisesti tekoja pitää odottaa niiltä, joilla on asemia, rahaa ja käytännön vastuuta työpaikoista, investoinneista ja kehittämisestä. Henkistä asentoaan ja ajankäyttöään meistä itse kunkin kannattaa arvioida kriittisesti.
Tässä kolme arkielämän ratkaisua Suomen jumittavaan tilanteeseen hieman ”perjantaihengessä”:
- Puolitetaan palavereiden määrä tai puolitetaan niiden kesto. Edes tietotyössä työnteon ydin ei ole diskuteeraus ja asioiden punnitseminen eri puolilta tunnista toiseen. Pätevät ihmiset tekevät päätelmät ripeästi ja siinä rinnalla oppivat ne, joille työtapa on uusi. Avoimessa työkulttuurissa kritiikkiäkin uskalletaan antaa minuuteissa, siihen ei tarvita tunteja.
- Keskitytään töissä töihin. Sosiaalinen media on tärkeä viestinnän paikka ja parhaimmillaan sieltä saa hyödyllistä tietoa ja vaikutteita. Sosiaalinen kanssakäyminen kavereiden kanssa ei kuitenkaan kuulu työajalle (huom. myös kuormitus multitaskauksesta ja aivoterveysnäkökulmat).
- Uskalletaan johtaa. Päätösvaltaa käyttävä ja erityisesti jokainen rekrytointeja ja hankintapäätöksiä tekevä voi tehdä prosessista nopeamman ja tehokkaamman (ei välttämättä koske julkista sektoria). Suomi ei kaadu virheisiin, mutta se heikkenee sillä, ettemme uskalla ratkaista asioita itse silloin, kun mandaatti siihen on annettu. Liian pieniä asioita viedään liian usein kollektiivien ratkaistaviksi (johtoryhmä, hallitus tms.). Seurauksena on hitaus, tehottomuus ja pahimmillaan jäätyminen (eikä ainakaan tuottavuuden kasvu). Johtamisessa päätös on tärkein, ei kiiltäväksi viimeistelty prosessi ja julkisuuskuvamme.
Iloista viikonloppua ja rohkeampaa tulevaa työviikkoa!
Karina Jutila