”Tämä vaikuttaa taisteluhuudolta. Ja kaapin paikan näyttämiseltä.” Näin tulkitsi yliopistotutkija Maiju Wuokko Orpon hallituksen päätöstä ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistosta. (HS 23.4.)

Politiikan puhetapa on kova monessa läntisessä maassa. Sen vielä ymmärtää, että päättäjät puhuvat toisilleen – vertaisilleen – rajusti, mutta kansanvallan komentoketjun kanssa on pahasti ristiriidassa se, että poliitikot alkavat puhua kansalaisille kuin alamaisilleen.

Trumpilaisessa politiikassa päätökset kohdistuvat ihmisiin kuin rangaistukset rikollisiin. Ihminen on alistettu siihen, mitä ”tehostamisvirastosta” tulee. Suomessa ratkaisut ovat harkitumpia ja laillisessa järjestyksessä syntyneitä.

Amerikkalaiset joutuvat nyt tottumaan pelkoon päättäjiä kohtaan. Suomessa pitää loppuun saakka varjella, etteivät ihmiset ala pelätä. Sivistysvaltiossa kansalaisten on voitava luottaa päättäjien tilannetajuun ja yhteiskuntavastuuseen.  

Hallituksen työmarkkinapoliittiset toimet voidaan nähdä rakenteellisina uudistuksina, jotka tähtäävät yhteiskunnan muuttamiseen pysyvästi. Linjavalinnan asiallisiin perusteluihin ei kuitenkaan kuulu puhe ”ay-rälssistä”. Laskutavoista riippumatta ammattiliittoihin kuuluu selvästi yli miljoona suomalaista – se on valtava määrä ihmisiä. He ovat antaneet suoraan tai epäsuorasti luottamuksensa neuvottelijoille ja liittojen johtajille. Poliitikkojen pitää vimmaisessakin mielentilassa miettiä, miltä leimakirveet ja epävarmuus tuntuvat työelämän hauraimmista (jäsenten enemmistö on naisia). Uudistamisen ei pidä näyttää moukaroinnilta.

Ennen oli tapana tulkita, että valtion itsenäisyys ja vapaus lunastetaan lopullisesti sotimalla yhteistä vihollista vastaan kärsien ja ihmisuhreja antaen (ks. Tarua ja totta toisesta maailmansodasta, https://areena.yle.fi/1-50694004). Meidän ajassamme on vallalla ajatus, että isänmaata voidaan uudistaa vain tekemällä politiikasta taistelutanner. Vihollisuudet ovat betonoituja, neuvotteluja raja-aitojen yli ei tarvita ja vahvin voittaa – eikä tappion kärsineiden haavoja hoida kukaan.

Toinenkin vaihtoehto on. Eri väestöryhmät – ja heitä edustavat tahot – voidaan nähdä arvokkaana voimavarana, ei riesana tai reppanoina, joita on lupa piiskata sanoilla. Maltti ja asiallinen puhetapa nostaisivat yhteishenkeä. Me kaikki voisimme olla Suomen puolella.

Karina Jutila

******

Lue lisää Karinan kommentteja täältä.