Eduskuntatalon verenväriset pylväät ovat korkealla vuoden uutiskuvakilpailussa – näin on helppo veikata. Mielenosoittajat maalasivat graniittia ja haastoivat samalla ajattelemaan mielipiteenvapauden rajoja ja demokratiaa (harva alkoi miettiä Ruotsin turvetta).   

Marraskuussa julkaistavan E2 Tutkimuksen katsauksen mukaan ainoastaan neljä prosenttia suomalaisista hyväksyy julkisen tai yksityisen omaisuuden tärvelemisen kansalaisaktivismin muotona. Vertailukohtaa antaa se, että Elokapinalle ominaista liikenteen estämistä pitää hyväksyttävänä 16 prosenttia suomalaisista (23 % vuonna 2022).  

Elokapina otti ison riskin valitessaan Eduskuntatalon kansalaisaktivismin kohteeksi. Talo on demokratian näkyvin symboli Suomessa – ihmiset eri puolilla maata tunnistavat sen kansanvallan pyhäksi paikaksi.  

Suomalainen demokratia kestää maalinroiskeet, mutta teko saattaa iskeä railoa Elokapinan sisälle ja kumppanuussuhteisiin. Isku kohdistui rakennukseen, mutta suomalaiset voivat kokea sen kohdistuneen eduskuntaan instituutiona. Ainakin kansanedustajien enemmistö näyttää suuttuneen iskusta työpaikalleen.   

Demokratian arvostus on perinteisesti ollut hyvin korkea Suomessa, ja Elokapina vaikuttaa unohtaneen iskun suunnittelussa yhteiskunnan kulttuurisen ja historiallisen kehyksen. Se mikä toimii muualla, ei välttämättä toimi täällä. Suomessa kansalaisyhteiskunta on rakentunut yhdessä valtiollisen kehityksen kanssa – nyt traditio uhkaa katketa ristiriitoihin, joita viritellään eri puolilla yhteiskuntaa.   

Elokapina on vallankäytön näkökulmasta marginaalissa, mutta onnistuu havahduttamaan vakaviin ongelmiin ja ottamaan julkista tilaa. Verenväri pysäyttää ihmiset toisin kuin laimea puhe. Todennäköisesti kohteiden valinnassa on jatkossa enemmän harkintaa – ainakin jos tavoitellaan eri sukupolvien ja eri puolueiden tukea ilmasto- ja ympäristöratkaisuille.  

Karina Jutila