Jos nuoria ei palkata kesätöihin, Suomesta saa sammuttaa valot

Hei kaikki pomot työpaikoilla! Nyt katse ylös mukavan työhuoneen pulpetista ja kalenteri esiin: on aika avata kesätyöpaikat innokkaiden nuorten haettaviksi.
Akava kertoi tänään korkeakoulutettujen synkästä työttömyystilanteesta. Suomessa moni toimiala on pahasti jumissa, ja julkisen talouden leikkaukset realisoituvat irtisanomisina ja rekrytointikieltoina.
Suomessa on silti kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa tekemistä riittää ja kassa sallii myös kesätyöntekijöiden palkkaamisen. Pelkään, että Suomessa tehokkuuden ihannointi on johtanut siihen, että töissä leposyke on 120 ja johdon ylpeyden aihe se, miten samat työt tehdään entistä pienemmällä väkimäärällä (joka tosin ahdistuu ja saikuttaa).
Jos linjapäätös on laajasti se, että kesätyöntekijöitä ei palkata, nuoret eivät yksinkertaisesti tule suomalaisille työmarkkinoille. Nuorille on kiviseinä vastassa, eikä heistä kasva kolmekymppisiä työstään innostuneita, tuottavia ja luovia ammattilaisia.
Työelämässä nuorista puhutaan usein epäreilujen yleistysten kautta: he eivät herää ajoissa aamuisin, omatoimisuutta ja joustavuutta puuttuu eikä työelämän perustaidoista ole kuultukaan. Miltä tuntuisi, jos väitettäisiin, että kaikilla keski-ikäisillä on lonkkavaiva, uniongelmia, aivosumua ja asennevamma uuden oppimiseen?
Kysäisin parikymppiseltä kuopukseltani, miten kesätyön haku etenee. Hän kertoi hakeneensa vuosi sitten 50–60 työpaikkaa pääkaupungista (sai paikan) ja nyt sopivia paikkoja oli auki kuusi!
Jos Suomessa lähdetään siitä, että työpaikoilla minimoidaan nuorten ihmisten aiheuttama rasitus (palkkakustannus, ohjaustarve jne.), nuoria ei kannata palkata. Kokeneet ammattilaiset hoitavat kyllä työt, ja nuoret kuluttakoot päivänsä somessa ja rannoilla.
Parin vuoden päästä näitä nuoria ei tarvitse enää kysellä töihin. He ovat ulkomailla tai työelämästä sivussa pysyvästi. Nuoria väistelevien kannattaa hetki vetreyttää aivoja ja ajatella, millainen Suomi siitä syntyy.