Tulokset ilmenevät tuoreesta ”Pitää vaan tehdä itsensä relevantiksi”: Yhteistyö, oppiminen ja alalle kiinnittyminen toimittajan työssä -raportista. Tutkimus perustuu eri uravaiheissa olevien toimittajien ryhmähaastatteluihin, joihin osallistui 27 toimittajaa 16 eri välineestä. Tutkimuksen on toteuttanut E2 Tutkimus ja rahoittanut C.V. Åkerlundin mediasäätiö.

Lue raportti täältä.

Alalle kiinnittyminen yhä enemmän yksilön vastuulla

Mediatalojen toistuvat irtisanomiset, määräaikaisuudet, freelancer-työn lisääntyminen ja kiristynyt kilpailu työpaikoista ovat vaikeuttaneet toimittajaksi pääsyä ja alalle kiinnittymistä. Uransa alussa olevat toimittajat kokevat painetta osoittaa hyödyllisyytensä, vastata omasta oppimisestaan ja lunastaa paikkansa työyhteisössä.

”Eihän sitä kukaan tietenkään ääneen sano, mut se on fiilis, että me kaikki tiedetään, että tuossa ovella on jonossa viisi seuraavaa, että sä oot nyt täällä oven sisäpuolella, mutta että katsotaan ootko kohta– – ” (Uraansa vakiinnuttava toimittaja, ryhmähaastattelu 1)

Eri uravaiheissa olevat toimittajat kuitenkin tunnistavat journalismin ammatiksi, joka opitaan vuorovaikutuksessa. Yhteistyö eri-ikäisten kollegoiden kesken parantaa juttujen laatua ja tarjoaa jopa uran mieleenpainuvimpia hetkiä. 

”Se on jotenkin ollut tosi tärkeätä ja jotenkin tosi merkityksellistä – – uran tässä vaiheessa että, saa olla avuksi ja saa myös nuorten apua.” (Kokenut toimittaja, ryhmähaastattelu 3)

Alalle tulevien on kuitenkin aiempaa vaikeampi saada oppia kokeneemmiltaan. Hankalimmassa asemassa ovat uransa koronavuosina tai freelancer-työssä aloittaneet. Etätyö ja poikkeusolot heikensivät mahdollisuuksia päästä kiinni toimitusten hiljaiseen tietoon, saada palautetta sekä rakentaa luontevia suhteita kollegoihin.

”Monille journalistiksi tulo näyttäytyy yksinäisenä ja epävarmana polkuna, jossa oma aktiivisuus ja sinnikkyys korostuvat. Alalle tulevien ratkaisukeinoja tilanteeseen ovat olleet esimerkiksi oma-aloitteinen verkottuminen sekä samassa tilanteessa olevien keskinäinen apu ja sparraus”, hankkeen johtanut Mari K. Niemi E2 Tutkimuksesta kuvaa.

Kokeneiden toimittajien vapaudet aiheuttavat epäreiluuden kokemuksia

Epätasa-arvoiset ja epäselvät johtamiskäytännöt aiheuttavat epäreiluuden kokemuksia uransa alussa olevissa toimittajissa. Havainnot liittyvät siihen, että kaikilta ei edellytetä samoja asioita.

Alalle tulevat ja uraansa vakiinnuttavat kokevat, että pitkän uran tehneille sallitaan vapauksia, joita ei perustella. Kokenut konkari voi kieltäytyä ”hömppäaiheista”, valita työvuoronsa, tehdä työnsä kaikessa rauhassa, päättää etätyöstään ja jättää opettelematta työpaikan digitaalisia järjestelmiä. Etenkin määräaikaisten voi olla vaikea puuttua tunnistamiinsa epäkohtiin.

”[E]dellinen polvi on ehtinyt hankkia tai niillä on ollut mahdollisuus hankkia hyvät saavutetut edut itsellensä, mistä ne eivät tietenkään anna periksi yhtään. Ja sitten meistä vähän itsestä vanhemmaksi ja siitä nuorempaan [kukaan] ei voi koskaan haaveilla saavansa semmoista työelämää tai semmoisia etuja.” (Uraansa vakiinnuttava toimittaja, ryhmähaastattelu 1)

Jännitteitä aiheuttaa myös nuorilta journalisteilta toivottu ikäistensä yleisöjen tavoittelu. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi heittäytymistä vaativien sisältöjen tuottamista sosiaaliseen mediaan. ”Alalle tulevilla toimittajilla on painetta rakentaa uskottavuuttaan uralla menestyäkseen, ja somessa hassutteleminen voi murentaa tätä tavoitetta”, Niemi kuvaa.

Syntyykö toimituksiin tekoälykuilu?

Alalle tulevat toimittajat ovat tarkastelluista ryhmistä kriittisimpiä tekoälyn hyödyntämisessä. Uravaiheet selittävät suhtautumisen eroja ainakin osin. Työuraansa aloittavat toimittajat tunnistavat tekoälyn uhkaavan työpaikkojaan. Kokeneilla toimittajilla taas on enemmän taloudellista vastuuta, mikä ohjaa heitä etsimään säästöjä.

”Meillä on suoraan sanottu, että jossain kohtaa tekoäly varmaan kirjoittaa teidän jutut.” (Alalle tuleva toimittaja, ryhmähaastattelu 5)

Alalle tulevat ja uraansa vakiinnuttavat toimittajat kokevat, että heidän oletetaan hallitsevan sujuvasti digitaalisia järjestelmiä ja opastavan myös kokeneita kollegoitaan näiden käytössä – jopa hoitavan tekniset työvaiheet heidän puolestaan.

Tutkimuksessa nousi esiin huoli tekoälykuilusta: osa kokeneista toimittajista saattaa jäädä vaille tekoälyosaamista, koska vastuu oppimisesta on toimittajien omilla harteilla, eikä osaamista edellytetä kaikilta.

”Mä muistan elävästi yhden kollegan sanat. Hän oli joku viisi- kuusikymppinen. Hän sanoi, että minä olen ollut alalla niin kauan, että minun ei tarvitse enää oppia yhtään mitään.” (Uraansa vakiinnuttava toimittaja, ryhmähaastattelu 2)

Teknologioiden kehittyessä ja ikäluokkien pienentyessä mediataloissa kannattaa ottaa vakavasti kysymys uusien journalistien kasvusta alalle. ”Tekoälyn hoitaessa rutiinitehtäviä ikääntyvissä toimituksissa pitäisi nyt tukea voimakkaasti alalle tulevien oppimista ja erikoistumistakin. Tämä edellyttää eri uravaiheissa olevien toimittajien yhteistyön vahvistamista ja nuorten ottamista mukaan vaativiin työvaiheisiin. Kyse ei ole vain tasapuolisuudesta vaan journalismin mahdollisuudesta menestyä tilanteessa, jossa monet muutkin kuin toimittajat tuottavat sisältöjä”, Niemi katsoo.

___________________________

Tutkimus perustuu seitsemään elo–joulukuussa 2025 järjestettyyn toimittajien ryhmähaastatteluun (N=27). Tarkastelussa oli kolme uravaihetta: alalle tulevat toimittajat, joilla on jo hieman toimittajakokemusta (noin 0–2 vuotta alalla, kolme ryhmähaastattelua), uraansa vakiinnuttavat toimittajat (noin 5–10 vuotta alalla, kaksi ryhmähaastattelua) sekä pitkän uran tehneet kokeneet toimittajat (vähintään 20 vuotta alalla, osan ura oli paljon pidempikin, kaksi ryhmähaastattelua). Osallistujia oli 16 tiedotusvälineestä.

Tutkimuksen julkistus järjestetään hybriditilaisuutena tiistaina 12.5. klo 10–11.30 Klaus K -hotellissa Helsingissä ja verkossa. Lisätietoja ohjelmasta ja ilmoittautuminen täältä.

Lue raportti: e2.fi/journalisminsukupolvet

Lisätietoja:
Dosentti, VTT

Mari K. Niemi, johtaja
+44 7737 1619 44
mari.k.niemi@e2.fi