Lue raportti täältä.

Alueellisen yhteistyön mallissa olennaista on yritysten ja sidosryhmien tiivis yhteistyö rekrytoinnissa, koulutuksessa ja viestinnässä. Samalla osaajapulasta kärsivien yritysten on kehitettävä omia toimintatapojaan esimerkiksi rekrytoinneissa, oppilaitosyhteistyössä ja pitovoiman vahvistamisessa.

Tiedot käyvät ilmi E2 Tutkimuksen "Koko ajan haku päällä” Alueellisen yhteistyön malli ratkaisuna veturi- ja verkostoyritysten osaajapulaan -raportista. Siinä esiteltävää mallia on kehitetty yhteistyössä Vaasan seudun energiaklusterin yritysten ja sidosryhmien kanssa, mutta mallia on mahdollista hyödyntää myös muissa klustereissa eri puolilla Suomea.

Kyseessä on Kansainvälistä työvoimaa energia-alan yrityksiin Pohjanmaalla -hankkeen loppuraportti. Kyseessä oli E2 Tutkimuksen ja Wärtsilä Finland Oy:n yhteinen kehittämishanke. Yhteistyössä oli mukana myös Work in Finland. Työn rahoitti AEL-säätiö.

Yhteistyömalli sai alkunsa Vaasan seudulta, jossa on tarve varmistaa osaajien riittävyys niin alueen veturiyrityksille kuin näiden verkostoyrityksille. Työn käynnistyessä alkuvuodesta 2025 keskeistä oli tunnistaa alueellisia rekrytoinnin ongelmia ja niihin jo hyödynnettyjä ratkaisuja. Samalla tunnusteltiin osapuolten valmiuksia yhteistyöhön.

“Osaajapula on yhteinen ongelma, jota ratkaistaan tehokkaimmin yhteistyössä. Veturiyritykset eivät voi menestyä, jos niiden verkostoyrityksillä ei riitä osaavaa henkilökuntaa. Samojen osaajien pyörittäminen yritysten kesken ei asiaa ratkaise, vaan tarvitsemme yksinkertaisesti lisää työntekijöitä alueelle”, Kai Kamila Wärtsilä Finland Oy:stä kertoo.

”Yritysten ja alueen vetovoima vahvistuu, kun ne viestivät ulkomaalaisille osaajille yhdessä. Kun työnhakijan eteen avautuvat ekosysteemin laajat uramahdollisuudet, työtarjoukseen tarttuminen alkaa näyttäytyä vetovoimaisemmalta ja turvallisemmalta”, Laura Lindeman Work in Finlandista kuvaa.

Tavoitteena malli, joka palvelee kautta Suomen

Hankkeessa luodussa alueellisen yhteistyön toimintamallissa veturiyritykset voivat uudella tavalla olla tukemassa verkostoyritystensä osaajapulan taittamista. 

”Malli syntyi yhteistyössä veturi- ja verkostoyritysten sekä sidosryhmien kanssa. Yrityshaastattelut antoivat kuvaa yritysten tarpeista ja valmiuksista yhteistyöhön. Työpajoissa kehitimme ratkaisuja yhdessä. Lisäksi saimme mallille palautetta alan toimijoilta Pohjanmaalta, Pirkanmaalta, Uudeltamaalta ja Lapista”, työtä johtanut Mari K. Niemi E2 Tutkimuksesta kuvaa.

Rekrytoinnit, koulutus, vaikuttaminen ja viestintä yhteistyön ytimessä

Alueellisen yhteistyön malli (ks. kuva 1) perustuu havaintoon, että osaajapulaa kannattaa torjua samanaikaisesti useilla rintamilla, koska usein sen syyt ovat monen tekijän yhdistelmä.

Mallissa kuvattuun rekrytointi- ja koulutusyhteistyöhön sekä viestintä- ja vaikuttamisyhteistyöhön voivat osallistua niin veturi- kuin verkostoyritykset. Mukana voi lisäksi olla sidosryhmien edustajia esimerkiksi korkeakouluista ja oppilaitoksista, yrittäjäjärjestöistä tai kaupungin työllisyyspalveluista.

Mallissa tunnistetaan myös yritysten sisäisten toimien merkitys. On asioita, jotka kuntoon huolehtimalla yritys voi vahvistaa asemaansa osaajapulan oloissa.

Alueellinen analyysi, avoin dialogi ja yhteistyön koordinointi onnistumisen avaimina

”Mallia sovellettaessa keskeistä on tunnistaa alueen ja sen yritysten ominaispiirteet, vahvuudet ja kehittämiskohteet. Näin ymmärretään, mitä ongelmia juuri sillä alueella pitäisi ratkaista, jotta osaajia saadaan riittävästi”, Niemi kuvaa mallin soveltamista.

Yhteistyötä käynnistettäessä on tärkeätä huomata osapuolten erilaiset toimintakulttuurit ja tarpeet. Kokemus yhteistyöstä hyötymisestä motivoi mukaan uudenlaiseen tekemiseen. Niemi kannustaakin avoimeen dialogiin ja yhteistyön koordinoinnista huolehtimiseen: ”Olosuhteissa, joissa kilpailijoita kannustetaan yhteistyöhön, on tärkeä puhua avoimesti epävarmuuksista ja sopia pelisäännöistä. Yhteistyön fasilitoinnista huolehtiminen varmistaa, että toiminnasta tulee pitkäjänteistä.”

E2 Tutkimus toteutti hankkeen vuoden 2025 aikana. Työn johti VTT, dosentti Mari K. Niemi ja rahoitti AEL-säätiö. Työryhmässä olivat mukana VTT, dosentti Ville Pitkänen ja YTM Aino Heikkilä. Hankkeen viestinnästä vastasi MA Roosa Veijola.

Kuva 1: