Mitä on oikeistolaisuus, entä vasemmistolaisuus?
Termit vasemmistolaisuus ja oikeistolaisuus herättävät poliittisia intohimoja. Puoluetta voidaan haukkua kylmän oikeistolaiseksi ja poliitikkoa voidaan nimittää vasemmistoänkyräksi. Kansanedustaja voi hermostua, jos hänet lokeroidaan liian oikealle tai vasemmalle.
Jollekin taas selkeä oikeistolaisuus tai vasemmistolaisuus on ylpeyden aihe. Eduskunnasta väistyvä Mauri Pekkarinen oli otettu siitä, että hänet sijoitettiin vaalikonevastaustensa perusteella eduskuntavaalitutkimuksessa tismalleen poliittiseen keskustaan, ikään kuin ”äärikeskustalaiseksi”.
Mikä merkitys termeillä on äänestäjäkunnassa? Vasemmisto–oikeisto-jakoa on ehditty jo epäillä vanhaksi, kun uudet arvopohjaiset ristiriidat ovat ottaneet tilaa. Jako kuitenkin toimii yhä: vain joka kymmenes kansalainen ei osaa sijoittaa itseään lainkaan vasemmisto-oikeisto-janalle (asteikolla 0–10, jossa 0 kuvaa janan vasenta laitaa ja 10 janan oikeaa laitaa).
Tutkin yhdessä vt. professori Elina Kestilä-Kekkosen (Turun yliopisto) ja tutkija Aino Tiihosen (Tampereen yliopisto) kanssa, minkälaiset kysymykset ovat olleet tiiviimmin yhteydessä kansalaisten vasemmisto–oikeisto-sijaintiin 2000-luvulla (Politiikka-lehti 2/2018). Havaitsimme, että jaossa ei ole kyse pelkästään sosioekonomisista asioista, vaikka se usein typistetään niihin.
Oikeistolaisuutta on Nato-jäsenyyden kannatus, EU-myönteisyys, kristillisten arvojen ajaminen, ydinperhemallin puolustaminen, yleisen asevelvollisuuden tärkeänä pitäminen, ydinvoimamyönteisyys sekä kurin ja järjestyksen kaipuu. Vasemmistolaisilla on päinvastaisia painotuksia.
Lisäksi vasemmisto–oikeisto-jakoon kuuluvat verotus, tulonjako, julkisen sektorin koko ja työelämäkysymykset. Huomattavaa on, miten paljon ihmisen sijainti tällä ulottuvuudella kertoo hänen poliittisesta orientaatiostaan. Lista on jopa niin kattava, että se jättää keskeisistä asioista ulkopuolelle ainoastaan maahanmuuton, aluepolitiikan ja kielikysymyksen.
Tutkimuksemme osoittaa myös, että kansalaiset ovat suhteellisen johdonmukaisia sen suhteen, mikä ilmentää vasemmistolaisuutta tai oikeistolaisuutta. Tämä kertoo siitä, ettei kansalaisia voida hämätä vaaleissa helposti termikikkailulla, esimerkiksi omimalla tavoitteita tai luonnehdintoja, joita puolueeseen ei perinteisesti liitetä.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että mitä lähempänä ihminen on vasenta tai oikeata laitaa, sitä taipuvaisempi hän on liittämään vastakkaiseen päähän ulottuvuutta radikaaleja asioita. Vastaavasti erittäin vasemmistolaiset liittävät vasemmistoon ja erittäin oikeistolaiset oikeistoon runsaasti hyviä määreitä. Todennäköisesti sama pätee myös liberaali–konservatiivi-jakoon: jos oma positio on selkeä, vastapuolta demonisoidaan ja omaa hyvyyttä korostetaan.
Hyvin vasemmistolaiset kokevat vasemmiston olevan edistyksellisyyden ja yhteiskunnan uudistamisen, ympäristöystävällisyyden sekä maahanmuuttomyönteisyyden asialla. Oikeistolaiset puolestaan kokevat oikeiston olevan edistyksellinen ja ympäristöystävällinen. Politiikka on kamppailua merkityksistä.
Kirjoittajat
Jussi Westinen
Tutkija, valtiotieteiden tohtori
Tilastolliset menetelmät, arvot ja asenteet, kyselytutkimukset ja makrotason datan analysointi
+358 40 8335 799 jussi.westinen@e2.fi