Osaisitko arvata, minkä puolueen vaaliohjelmasta ja lausahduksista on kyse?

”Eriarvoistumiskehitys on huolestuttavaa ja koko yhteiskunnalta vaaditaan toimia, jotta turvaverkko on taattu” ”Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja torjuminen on aikamme vakavin haaste. Siihen tarvitaan tekoja myös Suomelta ja suomalaisilta.” ”Koulurauha on turvattava ja rauhallinen kouluympäristö taattava puhtaassa sisäilmassa.” ”Meidän on pidettävä huolta lapsistamme ja vanhuksistamme ja uudistettava hyvinvointivaltiota siten, että kaikki pysyvät siinä mukana.” ”Työllisyysasteen nostaminen on kärkitavoitteitamme. Tarvitaan toimia, joilla työntekijän palkkaaminen ja työn vastaanottaminen on kannattavampaa.”

Oikea vastaus on ei minkään. Lauseet ovat spontaanisti hatusta vedettyjä. Mutta ne voisivat olla lähes minkä tahansa puolueen ohjelmasta. Tietyt teemat ja huolet ovat vasemmistosta oikeistoon ja liberaaleista konservatiiveihin jaettuja. Kansalaisten käsitys siitä, onko asioita saatu aikaan oikealla tavalla, voi kuitenkin poiketa kovasti poliitikkojen käsityksistä. Seuraavat sitaatit voisivat olla kansalaisten reaktioita edellä mainittuihin vaaliteemoihin.

”Eriarvoistuminen vain pahenee, eivätkä poliitikot saa mitään aikaan.”, ”ilmastotekoja revitään tavallisen mattimeikäläisen selkänahasta, vaikka Kiina tupruttelee taivaalle koko ajan päästöjä”, ”koulujen ryhmäkoot kasvavat koko ajan ja häiriöt sitä myötä – poliitikkojen siunauksella!”, ”vanhustenhoito on aivan kuralla – näinkö sivilisaatiossa toimitaan?!”, ”tulkaa itse katsomaan, millaista on, kun työn tekeminen ei kannata!”

On epätodennäköistä, että puolueet voittaisivat ääniä yleisillä lupauksilla hyvien asioiden puolesta. Ääniä voitetaan todennäköisemmin selkeällä erottautumisella – asioilla, joissa ei ole tarjolla vain yleistä yhteistä hyvää. Tai lupaamalla jotain todella konkreettista. Kokoomus lupasi sairaanhoitajille palkankorotuksen vuoden 2007 vaaleissa, ja 2000-luvun eduskuntavaalitutkimusaineistot antavat viitteitä siitä, että kokoomuksen kannatus oli terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa korkealla juuri vuoden 2007 vaaleissa.

Yleisten hokemien heikkous on myös se, että ne kuulostavat monesti virkamiesten muotoilemilta. Jos puolueen vaaliohjelma ja vaalinalusretoriikka maistuvat hallinnolta, äänestäjien kiinnostuksen puutetta ei tarvitse ihmetellä.

Puolueet käyttävät silti paljon aikaa ja energiaa asiantuntemuksella laadittujen vaaliohjelmiensa tekemiseen. Mutta kenen käsissä ne oikeasti kuluvat? Enimmäkseen ehdokkaiden ja heidän tukijoukkojen, median ja puolueohjelmia tieteellisissä artikkeleissa hyödyntävien (harvojen) tutkijoiden. Pitkät tai edes lyhyehköt vaaliohjelmat tuntuvat sopivan kovin huonosti lyhytjännitteiseen nykyaikaan, jossa keskittymiskyky on heikko ja kilpailua ihmisten huomiosta on riittämiin. Onko meillä oikeasti malttia ja mielenkiintoa lukea edes yhden A4:n pituista poliittista ohjelmaa?

Poliitikoilla on tarve erottautua ja olla retorisesti taitavia vaalikentillä ja mediassa. Jos vaalitenteissä jauhetaan tunnista ja kerrasta toiseen sote-sotkusta ja kestävyysvajeesta, voi katsojalle tulla helposti tunne, että eiköhän nämä jutut ole jo monesti kuultu. Mitä muilta kanavilta tulee?